 |
| Tässä on sellainen moottorin osa, josta minkäin ymmärrän jotain. Nimittäin sen, että se on kaunis ja olisin halunnut ostaa sen Steampunk-hahmojeni taustaksi Jyväskylän rompepäiviltä. Tämä lentokoneeseen tavalla tai toisella liittynyt osa oli kuitenkin niin vietävän kallis, että omistussuhde jäi vain haaveeksi. |
Kolumni Keskisuomalaise auto- ja liikennesivuilla 31.5.2013
Lähdin tässä auto-kolumnistin ominaisuudessa miettimään, että
mikä on auton tärkein osa.
Ensimmäisenä mieleeni tuli moottori. Se tuntui varsin
loogiselta vastaukselta. Eihän ilman sitä pääse mihinkään.
Olin jo kirjoittaa päättelyni paperille ja mietin vähän
murheissani, että tästä tuli nyt kyllä vähän liian lyhyt kolumni, vaikkakin
"Auton tärkein osa on moottori", olisi ainakin ytimekäs ja
kerrankin turhat jaarittelut sikseen jättävä hengentuote. Lopun tyhjän tilan
voisi täyttää vaikka jollain kivan keväisillä kuvilla. Sellaisilla missä olisi kukkia, perhosia ja taustalla joku auton lotjake.
Mutta mutta. Mitä sitten kävikään. Mieleen tuli kysymys,
että mitä sitä sillä moottorilla tekee, jos ei ole vempaimia jolla pirssiä
ohjata?
Pääni yllä leijuvaan ajatuskuplaan alkoi hahmottua kuva ohjauspyörästä. Ymmärsin kuitenkin nopeasti, ettei rattikaan voi olla oikea vastaus, sillä ohjaaminen
ilman moottoria on pidemmän päälle vähän turhauttavaa. Edes lapset eivät ihan
jaksa loputtomiin istua keinuhevosten selässä tai niissä kolikosta kiikkuviksi
muuttuvissa heiluttimissa. Liike on mukava, mutta jos maisema ei vaihdu alkaa
tympiä.
Moottori ja ohjausmekaniikka sulkevat siis toisensa
pois, eivätkä nähdäkseni voi tämän takia olla kovin tärkeitä
juttuja.
Seuraavaksi mieleen tulivat pyörät. Nehän ovat aika
olennaisia juttuja autossa. Lapsenakin renkaat piirrettiin ensin ja sitten vasta se kori siihen ympärille.
Mutta mutta. Edelliseen ajatusketjuun viitaten, mitä niillä
pyörilläkään tekee, jos ei ole moottoria.
Voi tietysti lasketella mäkiä alas vähän niin kuin
vanhoilla mäkiautoilla, mutta jos ohjattavuutta ei ole, muuttuu innokas vauhtihirmuilu
melko nopsaan itkuisaksi kipuiluksi.
Kokemuksesta tiedän, että näin voi käydä myös fillarin selässä. Tähän liittyy myös empiirinen tietoni siitä, että "itku pitkästä ilosta" on yksi ärsyttävimmistä aikuisten mantroista.
Mutta eipä lipsuta asiasta. Tutkimuksissani olen tullut siihen tulokseen, että auton
tärkeimmäin osan täytynee olla jokin sellainen, joka ei ole riippuvainen
vempaimen muista osista. Osa, joka tulee ikään kuin itsekseen toimeen. Vähän niin
kuin... jaa, enpäs keksi hyvää vertausta, ellei sellainen sitten ole
vaikka...no perhana, ei tule mieleen. Keksikää itse.
Mutta siis. Tarkan analyyttis-tieteellisen
pohdintani lopputulema on, että auton tärkein osa on, TATTADADAA, toimiva mankka. Siitä
voi iloita, vaikkei autossa olisi sen enempää moottoria, ohjauspyörää tai
renkaitakaan. Edes akkua ei tarvita, jos mankassa on
vaihtoehtoinen virrannottomahdollisuus pattereiden kautta. (Toivoisin, ettei kukaan nyt tartu
siihen, että onko sellaisia automankkoja edes olemassa.)
Lisättäköön kuitenkin, että jos mankasta kuuluu vain
huonoa musiikkia voi se myös olla auton turhanpäiväisin osa.
Tästä ei kuitenkaan tule syyttää autoa vaan vain huonon musiikkimaun omaavaa
biilin omistajaa.
Päästyäni tieteelliseen argumentaatioon nojaavien kolumnien kirjoittamisen makuun, seuraavassa tekstissäni käsittelen bensa- ja dieselmoottorien eroavuuksia. Primäärilähteeni, Wikipedian, mukaan olemassa on myös kokonainen joukko muita moottoreita, kuten Bourkemoottori ja Atkinsonmoottori. Ai miten mielenkiintoinen kesä tästä tuleekaan.
Voin jo melkein kuulla harvenevan lukijajoukkoni innottomat kiljahdukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti