perjantai 8. joulukuuta 2017

Taksikuskiksi tahtomattaan

Helsinkiläinen tuttavani lähti aamulla asioille. Alla oli kohtalaisen tuore ajoneuvo. Se sellainen vielä uudelta tuoksuva malli, jonka kojelaudalta tulee vielä pyyhkäistyä sille leijailleet pölyhiukkaset.
Liikennevaloissa seisoessaan nainen upposi ajatuksiin. Mietti ehkä lasten joululahjoja. Tai jos sattui olemaan kevät, niin kesälomamatkaa. En muista mihin vuodenaikaan tässä oltiin liikkeellä. Sen kuitenkin muistan mitä seuraavaksi tapahtui.


Lue loput kolumnistani osoitteesta:


https://www.ksml.fi/teemat/autot/Kolumni-Taksikuskiksi-tahtomattaan/1080372



perjantai 24. marraskuuta 2017

Nuttura kireällä junan vaunussa

X vuotta sitten istuin kaverieni kanssa junassa. Takana oli raskas ja ehkä vähän kosteakin viikonloppu. edessä paluumatka opiskelukaupunkiin.
Ennen vanhaan junan istuimet olivat sohvamaisen pehmeitä ja juuri sellaisella etäisyydellä toisistaan, että vastakkaisissa paikoissa sai ujutettu jalat toisen syliin. Joku keksi lukea ääneen mukana olevaa novellikokoelmaa.
Tunnelma oli raukean sadunomainen. Ensimmäisen novellin jälkeen ääneen tuli toinen lukija ja sitten kolmas.
Ennen kuin krapulainen satutuokiomme pääsi loppuunsa käytävän toisella puolella käytävää paloi pinna.
Koska olimme lukeneet ääneen jo reippaasti toista tuntia, oli "voisitteko olla lukematta ääneen kun tässä on vähän vaikea keskittyä" sanojen takaa aistittavissa reippaasti hampaiden kiristelyä ja palavaa pinnaa & pärettä.
Hiljenimme. Pyörittelimme silmiämme toisillemme merkiksi siitä, että nyt on naapurissa nuttura kireällä ja ihan tyhmä meininki.

Loput tästä Keskisuomalaisessa julkaistusta kolumnistani voit lukea osoitteesta:

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Nuttura-kireällä-junan-vaunussa/1073850



perjantai 10. marraskuuta 2017

Punainen ei toimi aina tytöillä

Näin talven kynnyksellä – tai ehkä jopa jo sen tuulikaapissa – tuli mieleen kokemus viime vuodelta.
Olin lähdössä kauppaan. Pakkasta oli parikymmentä astetta, joten olin reipas ja laitoin perheen kakkosauton, Nissan Noten, liekaan.
Lampsiessani ehkä vähän liiankin pitkäksi vierähtäneen lämmittelyn jälkeen autoon, hyräytin sen käytiin. Auto oli seissyt pihassa pari viikkoa, joten koneesta kuului pikemminkin tylsistynyt hurina kuin innokas murahdus.
Seisonnan takia ajattelin, että annan auton hurista itsekseen sen aikaa kun poistan tuulilasia suojaavan pressun. Ja kyllä – levitän tuulilasille talvisin suojan, koska olen kyllästynyt jatkuvaan skraappaamiseen. Ikkunoitahan nimittäin raaputtelisi ihan mielikseen, jos ei olisi kiire, mutta kiire ja kuuraiset ikkunat kuuluvat yhteen kuin makkara ja sinappi tai pinaattikeitto ja kanamuna.
Note ei ymmärtänyt hyvää tarkoitustani ja sammui välittömästi; Mielenosoituksellisesti ja pirullisesti.

Loput tästä Keskisuomalaisessa julkaistusta kolumnistani löytää osoitteesta:
http://www.ksml.fi/teemat/autot/Kolumni-Punainen-ei-aina-toimi-tytöillä/1067546



sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Piipahdus lumoavassa Islannissa




Asioilla on tapana kasaantua. Palasin Nepalista pari viikkoa sitten ja nyt suuntaan jo Floridan Tampaan. 

Koska lähdin tälle työteissulle Icelandairin kanssa, kuului suunnitelmiin välipäivä Islannissa. Lentoyhtiö nimittäin takaa 

asiakkailleen jopa viikon mittaisen maksuttoman pysähdyksen Islannissa. Yöpymiset saat toki maksaa itse, mutta kun kone joka tapauksessa tekee välilaskun, miksei samalla piipahtaisi maassa?

Islanti näytti juuri siltä kuin muistikin. Koneesta astuessa tuli mieleen, että oltiin laskeuduttu jollekin tuliperäiselle kivelle. Koneesta astuneet matkustajat kuvasivat maisemaa ja naureskelivat ääneen. Kummallisen vieraalta näyttää, moni tuntui sanovan. 
Mietin, että maisema näyttää täällä varmaan monessa kohdin täysin samalta vuodenajasta riippumatta. Puita on niin vähän, ettei niistä voi päätellä onko kesä vai talvi ja luntakin harvakseltaan. Talven keskilämpö pyörii nollassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki talviurheilu olisi maassa vierasta. Onhan täällä nimittäin jäätiköitä ja hienoksi kehutta laskettelurinnekin. 

Hotellille ajaessa halkeileva ja kupruileva maan pinta näytti siltä kuin joku sen alla asuva pyrkisi pintaan. Joku paljon ihmistä isompi - ehkä kerrostalon kokoinen, isokorvainen ja karvainen. 

Vaikka lento Islantiin vei Helsingistä vain 3.5 tuntia, olin Reykjavikiin saavuttaessa matkustanut jo 12 tuntia. Näissä tilanteissa sitä ajattelee, että kyllä elämä on helppoa pääkaupungissa asujille. Tämän sanottuani ymmärrän toki ettei ole. Nimimerkillä oma max 20 minuutin työmatka Muuramesta Jyväskylään ei ole vielä koskaan tuntunut turruttavan pitkältä ja aikaavievältä. 

Illalla syötiin Reykjavikin keskustan tuntumassa ravintolassa nimeltä Kol. Kaikki ne merenelävät, lähiniityiltä kolkatut lampaat ja valkoviini, joka tuli ties mistä, muistuttivat siitä, että Islanti on tosiaan monella tapaa hieno maa. Se vaikuttaa paikalta joka on sukua Norjalle, mutta paljon lähempänä satukirjojen maailmaa kuin Norjan vuonot, jotka söpöilyn sijaan salpaavat hengen. 

Ryhmämme, jossa edustan Suomea yksinäni, koostuu ruotsalaisista, tanskalaisista ja norjalaisista toimittajista
. Muu joukko suuntaa tänään valassafarille, mutta vastaavalla jo kerran tuntikausia oksenneltuani valitsin jotain muuta: käyn jututtamassa täällä asuvaa toimittaja-bloggaaja-matkailuyrittäjä-kirjailija-designkaupan pitäjä Satu Rämöä. 

#mystopover

perjantai 6. lokakuuta 2017

Vuoristotietä leppoisasti läpsyt jalassa

Otin kesälomallani tuntumaa Nepalin vuorten tieverkostoon suunnatessani vaellusreitille Himalajalle. Minua ei jännittänyt niinkään se, miten pää ja kroppa kestävät yli viiden tonnin korkeutta vaan se miten ne kestävät reitin alkuun vievän tien. Matkanjärjestäjä Mandala Travelin opas lupasi jeeppimatkalta "vähän hurjaa menoa" ja sitä myös sain.
Loput tästä Keskisuomalaisen kolumnistani voi lukea osoitteesta:

.http://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Vuoristotietä-leppoisasti-läpsyt-jalassa/1051699


torstai 5. lokakuuta 2017

Miniatyyrituotteiden kavala luonne

Eikös tämä nyt näytä ihan selvästi hammastahnatuubilta...


Kaikki tietävät ne pienet suloiset purnukat ja putkilot joita löytyy hotellihuoneiden vessoista. Peilin alla on rivissä saippuaa, shampoota ja hoitoainetta. Ja jos ollaan vähän paremmassa yömajassa, löytyy vessasta myös ihorasvaa ja ehkä hammastahnaakin.
Moni miniatyyrituote lipsahtaa lähtöhetkellä melkein vahingossa laukkuun. Kun purkkeja sitten kotona asettelee kaappiin, sitä miettii, löytyykö näille oikeasti joskus joku järjellinen tarve.

Vaikka purkit ovat nukkekotimaisuudessaan söpöjä, saattaa niiden muovisen kuoren alla piillä pirullinen ja ennen kaikkea harhaanjohtava luonne. Vai mitä sanotte näistä itselleni ja ystävilleni sattuneista kömmähdyksistä.

Nainen lähti pitkäksi viikonlopuksi Helsinkiin konferenssiin ja nappasi mukaan hotellista otetun ihovoiteen. Jalkoihin oli ilmestynyt kuivaa ihottumaa ja reissun yömaja oli sitä luokkaa, ettei sieltä rasvapurkkia löytyisi. Näppärän pikkupurkin voisi läträtä surutta kinttuihin ja ehkä kotiin palaisi astetta pehmeähipiäisempi nainen.

Rasva ei kuitenkaan tuntunut auttavan. Oikeastaan päinvastoin. Iho oli kuivaa vaikka nainen rasvasi aamuin illoin.  Konferenssin viimeisenä päivänä hän tehorasvasi hilseilevää jalkaa ruokatunnillakin.

Kun purkki oli jo niin tyhjä, että sitä piti hakata kämmentä vasten, jotta sai viimeisen pisaran puristettua ulos, naisen silmät tarkensivat purkin kylkeen. Nenälle unohtuneiden lukulasien läpi nainen luki tekstin ”suihkusaippua”. ”Onneksi oli sateeton viikonloppu”, hän tuumasi kävellessään apteekkiin ostamaan tehokkaampaa rasvaa.

Toisessa tarinassa nainen lähti ystävän kanssa laivalle. Hän heitti laukkuun israelilaisesta hotellista napatun hammastahnatuubin. Sen kyljessä luki jotain hepreaksi. Tekstin sisältö ei avautunut, mutta tuubin muoto oli ilmiselvästi hammastahnaan viittaava.

Baari-illan päätteeksi nainen pesi hampaat ja ihmetteli, että kyllä on israelilaisessa ja suomalaisessa tahnassa eroja. Hän tarjosi tahnaa kaverillekin uudenlaisen kokemuksen nimissä. Kummallista on, molemmat totesivat ennen kuin painoivat päänsä punkkaan.

Aamulla kun kaveri oli suihkussa, hammastahnatuubin teksti osui naisen silmään. Tuubin toisella puolella sisältö oli selvitetty englanniksi. Kesti puoli vuorokautta ennen kuin nainen tohti kertoa ystävälleen, että yöllä tuli pestyä hampaat partavaahdolla.

Oheinen kolumni julkaistiin Keskisuomalaisessa 10.9.2017

 


lauantai 23. syyskuuta 2017

Annapurna: ruokaövereitä ja sanomatta jääneitä jäähyväisiä



Vika päivä Nepalissa sisälsi ensin nähtävyyksiä - hindujen pyhä alue Pashupati ja Nepalin suurin stupa. Pistäydyimme myös mm. taulukaupassa seuraamassa mandaloiden pikkutarkkaa maalausta.

Kathmandussa oli ihanasti vähän viileämpi päivä. Tämä toki merkitsi yhä hikisyyttä, mutta kevyt pilvikerros helpotti kummasti oloa. 
Lounas vedettiin siinä edellispäivänä missatussa OR2K -ravintolassa. Hummukset yms. olivat juuri niin hyviä kuin muistinkin. 


Sitten vielä vapaata vaeltelua sinne tänne ja hotellin läheisessä ostarissa pistäytyminen. Jussi olisi halunnut käydä parturissa ajattamassa reissupartansa, mutta vaikka Pokharassa partureita oli tiheään, Kathmandussa emme törmänneet yhteenkään. 

Illalla kähdettiin päätösillallisessa hotelli Dvarikan yhteydessä olevaan ravintolaan, jossa syötiin hyvin, mutta liikaa. 9 ruokalajissa oli ehkä kolme liikaa. Otto kirjoitti palautelappuun ruoan olleen "excellent" ja palvelun "good". Tästä seurasi vähän hämmentävä "voisitteko kertoa mikä meni huonosti" -kysely. Oikeasti olimme kovin tyytyväisiä ja suomalaisittainhan hyvä on hyvä ja sillä siisti. 

Ngima selvittää rukouskivien merkitystä.


Reissun lähetessä loppuaan tunsin haikeutta eniten siitä, että kohta pitää sanoa taas Ngimalle hyvästit. Sanoa, että toivottavasti tämä ei ollut viimeinen yhteinen taipaleemme vaan vasta toinen. 
Hyvästien suhteen kävi lopulta vähän hullusti. Ngiman piti tulla aamulla saattamaan meitä kentälle, mutta jostain syystä starttasimme vähän etuajassa, joten missasimme Ngiman :(
Samoin törmätessäni eilen Rabiin, en hoksannut etten näekään tätä enää uudestaan. Olisi ollut kiva sanoa hänellekin muutama kiitoksen sana.


Lähettelimme reissun jälkeen Messengerissä Ngiman kanssa viestejä toisillemme, joten ne jäähyväiset tuli hoidettua kuitenkin.
 

Jussin kommentti reissusta: 

viisikymppistä miestä kehotetaan käymään eturauhastutkimuksessa. Sielläkin kannattaa käydä, mutta näköjään rahkeet riittävät pidemmällekin.


Trekkasin Nepalissa Mandala travelin matkassa.

Vikat momot

väsynyt, mutta tyytyväinen nainen, jolla ei paljon työasiat ole päässä pyörineet.