Ihan turha omantunnon pisto

Hiukan rannassa Sotkamossa on jotain kauniin pahaenteistä.

Olen kokenut tällä viikolla vähän huonoa omaatuntoa. Mielessä on pyörinyt, että pitäisi kirjoittaa jotain blogiin.
En ole kirjoittanut siksi, että olen lomaillut. Pulikoinut kylpylässä, joogannut, lenkkeillyt, pelannut flipperiä, syönyt hyvin ja nauttinut olosta. Kirjoittanut en ole lainkaan. Vasta tänään, kun palasin töihin, istahdin taas näppisten eteen.

Omantunnon piston kourissa tulin sitten ajatelleeksi, että kun kirjoittaminen on palkkatyötä, pitää palkattoman kirjoittamisen syntyä halusta ei pakosta. Ja niinhän se yleensä syntyykin. Tarpeesta riipustaa ajatuksia ruudulle. Ja sitten kun on muuta, on muuta.


Näin ollen
Hyvää viikonloppua kaikille.  Tehkää sitä mikä tuntuu hyvältä.

Toivotan näin siitäkin huolimatta, että hyvin tiedän kävijätilastojen pohjalta, että eksytte sivuilleni pikemminkin arkirutiinien keskeltä kuin viikonlopun vietosta. Ja hyvä niin.
Tärkeintä lienee kai se, että käyttää aikansa itselle mieluisalla tavalla.
Toki maanantaina, kun vihdoin tämän luette, tämä viikonlopun toivottelu ei ehkä enää tunnu kauhean kivalta. Anteeksi siitä.

Tulevan viikonlopun aion itse viettää juhlimalla rakkaiden ystävieni kanssa yhden vanhenemista. Sen parempaa suunnitelmaa ei kaiketi ole olemassakaan. (Siis sitä juhlimista rakkaiden kanssa – ei niinkään sitä vanhenemista)
Palataan siis asiaa.