"Jeesus ja Tyler kävivät täällä"

Seiniin piirretyissä graffiteissa, tageissa tai liikennevalon kylkeen läimäistyissä tarroissa on jotain, joka vetää minua puoleensa. Jotain, joka sanoo, että ne on pakko tallentaa filmille, vaikka niiden lähtökohtainen idea on nähdäkseni juurikin olla osa katukuvaa - ei kenenkään kuva-albumia.

Tässä siis viimeisimmän reissun tunnelmia ja mielenilmaisuja Israelista. Lopussa vähän toisenlaisia seinäkirjoituksia. 

 

 

Koska ihmisellä on aina ollut (ja yhä on) pakottava tarve kertoa, että minä olin täällä, seinäkirjoituksia löytyy myös kirkkojen ja kappelien seinistä. Tässä muutama raaputus Via Dolorosan viimeisiltä pisteiltä tyyliin "Jeesus kävi täällä, niin kävi myös Tyler Russell".

En tiedä oliko Russell se jenkkifutiksen pelaaja Missisipin Bulldogseista vai joku tämän kaima, mutta ainakin hän katsoo olevansa tämän seinän arvoinen mies.

Reykjavikin kaduilla vallitsee loputon kuvataidenäyttely

Tämä graffiti löytyi Reykjavikin pääkadun varrelta, paikallisen Dillon-baarin sisäpihalta, josta löytyy kesäisin iso terassi.

Ihmisten tarve merkata reviirejään ja jättää jälkiä muille graffitien muodossa on aina kiehtonut minua. Muistan joskus yläasteikäisenä pitäneeni aiheesta oikein esitelmänkin. Kiersin silloin kotikaupunkini Salon alikulkutunneleita kameran kanssa ja metsästin kuvia. Kovin paljon niitä ei ollut, mutta mitä syrjäisempi tunneli oli, sitä hienompia tekeleitä niihin oli väsätty. Niistä vähän räpeltäen ja puolijuoksua vedetyistä voimakkaimmin mieleen on jäänyt iskulause "Burn shell to hell". Sitä on melkein paikko aina toistaa kun näkee katukuvassa Shellin.

Satamassa on sataman aiheet.

Itse olen ruiskupullon varressa heilunut oikeastaan vain kerran. Asuin tuolloin Pariisissa ja tein paljon spraytöitä paperille. Mieleen ei olisi edes tullut siirtyä seinälle, ellei kaveri olisi moiseen rohkaissut. Tuona yhtenä yönä vuonna 1994 kiertelimme siis kaverini kanssa pimeillä kujilla ja ikuistimme seiniin yhteistä tägiämme. Nimmariksi taisimme sitä tosin silloin kutsua.

 

Seuraavana päivänä oli ihan pakko kiertää samat paikat ja katsoa miltä tekeleet näyttivät päivänvalossa. Rikollinen siis palasi rikospaikalleen.

Tuima aurinko joogasalin edessä.

Palasin noiden samaisten seinien ääreen noin vuosikymmen myöhemmin. Tägejämme ei enää näkynyt, mutta vatsanpohjasta kutitti samalla tapaa kuin silloin joskus.

Mutta siis. Tarkoitus ei ollut ainoastaan muistella menneittä vaan puhua nykyisestäkin. Kävin pari viikkoa sitten Islannissa ja rakastuin Reykjavikin satoihin hienoihin graffiteihin. Upeita maalauksia oli niin paljon, että niiden taltiointi olisi vaatinut jatkuvaa kameran räpeltämistä. Alun intoilun jälkeen tyydyinkin lopuksi vain hihkumaan ääneen törmätessäni taas johon uuteen ja entisiä hienompaan teokseen.

 

Ohessa pieni kooste Reykjavikin katutaiteesta. Löytyisipä tämän kaltaisia enemmän täältä Suomestakin.

 

Vekkulit kaverit

Muutama työ graffititaiteilija Banksyn hengessä. Tekijänä on toiminut ilmeisesti norjalainen Poble.

 

Joku on tehnyt ruohonnyppijälle pinkin häkin.

Harmaita päiviä Reykjavikissa.

Reykjavik ja tuhat selfietä hienojen graffitien edessä.... Vaikka ilme on vakava, sydämeni hymyilee onnesta.