Matkatessani taannoin Finnairin koneella, mieleeni tuli, että lentoyhtiössä työskentelee varmasti joku lapsiperheitä syvästi vihaava ravintolapäällikkö. Tyyppi, joka on päättänyt sisällyttää ilmaiseksi tarjoiltavien juotavien joukkoon mustikkamehun. Hyvältähän se maistuu, mutta kuinkahan monella lennolla se päätyy isin tai äidin syliin. Monta lentomatkapahoinvoivaa lasta nähneenä, mieleen tulee väkisinkin myös ajatus siitä millaista jälkeä sininen oksennus tekee.
Loput tästä Keskisuomalaisessa tänään julkaistusta autokolumnistani löytyy osoitteesta:
http://bit.ly/1rpYV76
perjantai 22. huhtikuuta 2016
maanantai 11. huhtikuuta 2016
Koomiset ja traagiset naisen osat
Naisen osa(t) -teoksessa tanssivat Teija Häyrynen, Kirsi Keisanen ja Elli Pulkkinen. |
Odotin virtuosimaiseksi kehuttua Rock
the Ballet produktion Rasta Thomasin
Romeo and Juliet –esitystä niin innoissani,
että olin tuskin pysyä housuissani. Moinen intoilu tuottaa kuitenkin yleensä
pettymyksen ja niin tälläkin kertaa. Näin vaikka baletti muihin lajeihin ja eri
musiikkityyleihin yhdistelevä tanssi oli sulavaa ja usein varsin innostavaakin.
Huomioni meni kuitenkin tanssin kannalta toissijaisiin asioihin kuten
äänentoiston volyymitasoon joka sai melkein veren vuotamaan korvista ja
valoihin jotka sokaisivat välillä katsojan täysin.
Ilmeisen herkkäkorvaisena – lue tärykalvonsa liian monta
kertaa konserttien eturivissä tuhonneena – naurahdin esityksen alussa mieheni
tokaisulle että ei tullut otettua korvatulppia mukaan. Että tuskin niitä nyt
tanssiesityksessä tarvitsee. Ei naurattanut kauaa. Tampere-talon kokemuksen jälkeen painoin mieleni
muistikirjaan ylös opetuksen, että tästä lähin otan korvatulpat keikkojen ja
leffateatterin ohella mukaan myös kaikenlaisiin muihin kulttuuritapahtumiin.
Yksinomaan nämä ulkotanssilliset seikat eivät vieneen
showlta loistetta. Tanssijoista valtaosa oli omimmillaan baletillisessa
ilmaisussa, mutta nykytanssissa ja streetdance kuvioissa vähän väärissä
kengissä. Balettihypyt salpasivat hengityksen, mutta muiden lajien kohdalla ei
päästy tanssin kaipaamaan rosoisen syvään ilmaisuun. Hurmoksen sijaan, olin
siis korkeintaan tyytyväinen.
Sunnuntaina kävin sitten Kuokkalan kartanon talliteatteri
Juliuksessa katsomassa tanssiteosta nimeltä Naisen
osa(t) ja olin huomattavasti enemmän intona. Naisen osia ja osaa
käsittelevä teos tasapainoili hienosti vakavan ja humoristisen välimaastossa. Esimerkiksi
sidotuin jaloin tanssinut Teija Häyrynen
hymyilytti vaikka aihe typistetyistä jalkateristä on kaikkea muuta kuin
koominen. Samoin esitys osasi tehdä hienosti tragikomediaa esimerkiksi siitä,
kuinka naiset työllistävät kauneuskirurgiaa muokkaamalla loputtomasti
ulkomuotoaan. Huvittavaahan se on, mutta samalla äärettömän surullista. Tuija Nikkilä osasi koreografiassaan ottaa
nämä molemmat puolet hienosti huomioon. Häyrysen ohella esityksessä tanssivat Kirsi Keisanen ja Elli Pulkkinen.
Mitä tästä siis opimme. Joskus
on parempi olla menemättä merta edemmäs kalaan. Yksi asia jäi kuitenkin
kaivelemaan mieltäni myös Naisen os(t) –esityksen jälkeen. Tanssin jälkeen
tilassa pidettiin nimittäin pieni keskustelutovi, jossa yleisö kertoi tanssin
esiin nostamia ajatuksia ja esitti tanssijoille kysymyksiä. Minä olisin
halunnut kysyä, miten ihmeessä se iso sombrero mahtui niin monen muun esineen
ohella pienehköön puulaatikkoon. Pelkuri kun olen, en kehdannut. Kommentoin
vain esiintyjien ja yleisön välistä intiimiä tilaa. Sombrero jäänee siis ikuiseksi mysteeriksi.
Vähän niin kuin sekin, että miten kontrolloida sitä pienen pientä rajaa, joka
erottaa ok-esityksen aivan loistavasta.
Naisen osa(t) esitys vielä
sunnuntaina 24.4. klo 14 Kuokkalan kartanon Talliteatteri Juliuksessa. Liput 20
€. Ennakkovaraus 044-3699700 tai tuija.nikkila@jyvaskylantanssiopisto.org.
Tunnisteet:
baletti,
Elli Pulkkinen,
Jyväskylä,
Jyväskylän kaupunginteatteri,
Kirsi Keisanen,
kulttuuri,
Kuokkalan kartano,
nykytanssi,
rasta Thomas,
rock the ballet,
tanssi,
teatteri,
Teija Häyrynen,
Tuija Nikkilä
perjantai 8. huhtikuuta 2016
Romanialaisen taksimiehen kauhun hetket
Olin viime
viikolla reissussa Romaniassa ja tarve siirtyä paikasta A paikkaan B vaati
taksi-suhailua. Sovittuna ajankohtana vanhahko mieshenkilö tuli hakemaan minua
hotellin aulasta. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, mutta viittomisella, hymyllä
ja sinnikkäällä osoitteen toistamisella pääsee pitkälle. Välillä keskustelu
eteni niinkin, että hän puhua pölpötti romaniaa ja minä vastailin kielellä,
josta arvelin hänen ymmärtävän sanan sieltä toisen täältä. Puheeni sisälsi siis
tasaisesti englantia, ranskaa ja siansaksaa – Aika paljon näistä tuota
viimeistä.
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Romanialaisen-taksimiehen-kauhun-hetket/754813
Loput tästä tänään Keskisuomalaisessa julkaistusta autokolumnistani löytyy osoitteesta:
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Romanialaisen-taksimiehen-kauhun-hetket/754813
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)