Toiset lähtee Alaskaan, toiset rantasaunaan

Vaikka sanotaan, että tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka, niin Hesen tapauksessa näitä kumpaakin tärkeämpi taitaa olla unelma. Toki varmasti se toimiva moottorikin olisi joskus kiva. Ainakin silloin kun se rekan konehuone leimahtaa ilmiliekkeihin. (Kuva: Filmikamari) 

Kävin eilen elokuvissa katsomassa suomalaista roadmovieta nimeltä Alaska Highway. Itseäni enemmän rainasta oli innoissaan mieheni, joka ei käy koskaan (siis oikeasti koskaan) elokuvissa. Kun miestä kuitenkin nyt innosti dokkari niin paljon, että leffateatteri kutsui, lähdin siivelle. Tällaisella hellepäivällä elokuvateatteri tarjoaa sitä paitsi melko mukavan viileyden sataman. Toki mielessä siinsivät myös popcornit, jotka ihmeekseni jätin kuitenkin jossain mielenhäiriössä ostamatta.

Aleksi Salmenperän ohjaamassa Alaska Highwayssa prätkähenkinen Hese ostaa Alaskasta 63-vuotiaan rekan raaskun ja lähtee korjaamaan sitä unelmana pyyhältää kotterolla 4000 kilometrin matka Vancouver Islandille.  Projektiin valjastetaan pari kaveria rapakon takaa.

Dokumentti on tarina unelmasta, periksiantamattomuudesta, jääräpäisyydestä, vapaudesta ja miehistä. Tai näin ainakin sen tulkitsin.

Eniten lämpenin juuri tuolle unelma puolelle. Sille, että ei kyseenalaista unelmaansa, vaan lähtee toteuttamaan sitä, vaikka selvää on, että edessä on melkoinen nivaska verta, hikeä ja kipakoita sanoja. Toisille ne olisivat merkki stressistä, mutta dokumentin ukoille ikään kuin luonnollinen lisä matkalla kohti unelmaa.

Samaa melkein röyhkeydeksi lukemaani intoa sitä saisi itse kukin, allekirjoittanut etenkin, kasvattaa omassakin mielessään. Unohtaa se aikuinen järjen ääni, joka on salakavalasti muuttanut korvien väliin ja tehdä välillä asioita ihan vain siksikin, että haluaa.

Rakas ystävä totesi tuossa viime viikolla, että ”kyllä kai sitä tässä iässä pitäisi elää niin, että jos nyt lääkäri sanoisi, että sinulla on vakava sairaus johon kuolet vuoden sisällä, eletty elämä ei jäisi harmittamaan.” Tuonnemmaksi ei olisi siis työnnetty hirveää määrää projekteja, jotka toteutetaan sitten joskus kun on aikaa. Sillä ainahan aikaa ei ole, vaikka kuinka olisi päättänyt elää 100-vuotiaaksi.

Näin ollen: en lähde rekan rattiin, mutta tämän kesän tärkein projekti on nauttiminen. Huoleton oleminen ja iskulauseen ”olen lomalla aina silloin kun en ole töissä” todeksi tekeminen.

Vähän työläämmäksi proggikseksi voisin asettaa alku- tai keskikuoppiinsa jämähtäneen romaanitekeleen eteenpäin viemisen. Tämä tosin saattaa sisältää sellaisen käänteen, että lämmitän tekeleellä rantasaunan, mutta katsotaan nyt. Avoimena ja nauttien.