Alennus taiturista tunariksi

Minä tiesin mikä mäkilähtö on ja miten se toteutetaan oikeaoppisesti. Pidin itseäni jopa vähän hakana tämän asian suhteen ja olin ylpeä siitä kuinka pystyin roikkumaan jyrkässäkin mäessä pelkän kytkimen avulla. Ikään kuin jarrut kuluisivat moisessa käytössä, mutta kytkin ei…

Olen saanut ”roikkumisestani” ajoittain varovaista palautetta, mutta olen pariinkin otteeseen pitänyt ponnekkaan palopuheen siitä ”kuinka minä opin tekemään mäkilähdön autokoulussa juuri näin, ja siksi tämä on oikea tapa.” Puolustukseni on ollut niin vakuuttava, että epäilijät ovat jopa alkaneet kyseenalalistaa omaa tietoaan asiasta. Näin vaikka he toki ymmärtävät etten istunut autokoulussa ihan eilen.

Asiaan liittyen olen myös suhtautunut ylimielisesti nykyautoihin, joiden mainostetaan sisältävän mäkilähtöavustimen. Että mihin ihmeeseen sellaista muka tarvitaan.

Mielessäni on myös tuoreena isäni pikkuisen sovinistinen opetus siitä, että ”älä luista kytkintä niin kuin naisilla on tapana vaan opettele ajamaan oikein”. Näin luulin tehneeni.

Loput tästä Keskisuomalaisessa julkaistusta autokolumnistani löytyy osoitteesta:

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Alennus-taiturista-tunariksi/958155

Ohjeita ensi talveen

Rakas talven kanssa-autoilija, sovittaisiinko näin kevään kynnyksellä muutama juttu ensi syys-talvea varten. Noin niin kuin valmiiksi, että asiat ehtisi sisäistää ja ennen kaikkea, ettei niihin tarvitsisi sitten taas syksyllä palata.
Ensinnäkin. Voisimmeko sopia, että ensi talvena ei lähdetä enää autoilemaan niin kiireessä, että ei ehditä harjata lumea pois auton katolta ja skraapata ikkunoita. Näkyvyys näet on yllättävän tärkeä seikka seilattaessa kahdeksaakymppiä kanssa-autoilijoiden keskellä.
Se, että näkee joulukortin kokoisesta aukosta pihalle, ei ole vielä sama asia kuin hyvä näkyvyys. Moni ajattelee, että kyllä se ikkuna siitä sitten auton lämmitessä aukenee. Mikään auto ei kuitenkaan puhalla jäistä ikkunaa auki viidessä minuutissa. Ja jo viidessä minuutissa auto ehtii kulkea neljänkympin vauhdilla 3,3 kilometriä. Kahdeksassakympissä vastaava matka on pahaenteisesti 6.66. 


Loput tästä Keskisuomalaisessa julkaistusta kolumnistani löytyy osoitteesta:

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Ohjeita-ensi-talveen/949569

Varatankki ja kupponen kahvia

Osallistuin tovi sitten moottoripyöriä ja niiden varatankkeja käsittelevään kahvipöytäkeskusteluun. Osallistumisella tarkoitan tietenkin lähinnä kuuntelemista.

Opin, että kun bensa on vähissä ja kone alkaa yskiä, motoristi siirtyy varatankille. Bensahana väännetään siis ”on”-asennosta ”res”-asentoon. Tämä res-merkintä tulee reserve-sanasta eli tarkoittaa reserviä ja varmuusvarastoa.
Varatankilla voi kuulemma ajaa viitisenkymmentä kilometriä ja käytännössä lähes jokainen moottoripyöräilijä ajaa bensa-asemalle nimenomaan varatankin turvin.

Kuunneltuani tovin esitin liudan lisäkysymyksiä, joiden kautta pääsin ymmärrykseen siitä miten tankki toimii. Olin kuvitellut mielessäni miniatyyritankin, joka sijaitsee söpösti jossain päätankin sisällä. Kyse ei kuitenkaan kuulemma ole mistään erillisestä varatankista, vaikka sitä siksi kutsutaankin.
Varatankki tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kun bensaa on niin vähän, ettei imujärjestelmä yllä nesteen alle, siirrytään sitä imemään astetta alempaa. Laitetaan siis ikään kuin pilli vähän syvemmälle juomalasiin.
Mielestäni olisi ehkä loogisempaa käyttää varatankista nimeä alatankki tai pohjatankki, mutta ei nyt tartuta siihen. Loput tästä Keskisuomalaisen autokolumnistani löytyy osoitteesta:

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Varatankki-ja-kupponen-kahvia/941119