Vihreät kaverit menivät liikennevaloissa nurinniskoin

Hoi sinä, metsän vihreällä Fiat Puntolla ajava kuski. Minä, puutarhani ja autoni vihaamme sinua. Tai jos emme nyt ihan vihaa, niin ainakin olemme sinulle kovin vihaisia.

 

Ajoin nimittäin alkuviikosta töihin perässäsi ja sinä päätit, että kohdallasi keltaiseksi muuttuva liikennevalo, vaatii ennakoimatonta lukkopysähdystä. Löin perässäsi jarrujalan niin vimmalla pohjaan, että autoni sammui ja pelkääjän paikan jalkatilassa kököttäneet rakkaudella kasvattamani kaksi chilin taimea menivät nurin – Ei sillä tapaa pikkuisen kenolleen vaan ihan nurin niskoin. Ruukuissa ei ollut enää multaa tippaakaan ja taimia ei näkynyt multakasan alta.

Sinä kuitenkin päätit jarrutuksesi jälkeen, että eihän tässä ihan vielä pysähtyä tarvitsekaan ja ajoit liikennevalojen läpi. Sinä siis niin sanotusti livahdit rikospaikalta ja minä jäin huolissani katsomaan pelkääjänpaikan multakasaa. Olin niin hämilläni, etten osannut edes kiroilla. Nyt tiedän siis, että sellaisiakin tilanteita on olemassa.




loput keskisuomalaisessa julkaistusta kolumnistani löytyy osoitteesta:
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Kolumni-Vihre%C3%A4t-kaverit-meniv%C3%A4t-valoissa-nurin-niskoin/1002624

Toivon volttia heittäneiden chilien muuttuvan kesän kuluessa tällaisiksi...

Autollani ei ole huumorintajua

Kävin autokaupoilla, koska tarjolla oli makkaraa ja kakkua. Olen siinä mielessä heikko ihminen, että tieto moisesta tarjoilusta synnyttää minussa aina polttavan tarpeen lampsia kaupoille potkimaan renkaita.
Tälläkin kertaa automyyjä kiilasi heti kantaan ja alkoi esitellä ajokkeja. Yleensä näistä tilanteista pääsee ”kattellaan vaan, eikä  akuuttia tarvetta ostolle juuri nyt ole” –kommentilla.
Nuori, innokas myyjä ei tästä kuitenkaan lannistunut. Hän kyseli kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ensin juteltiin harrastuksista, perhekoosta ja auton käyttötarkoituksista. Sitten lomamatkoista ja sienestämisestä. Luulin jo, että miekkonen kysyy kohta television lempiohjelmat ja suosikki kirjailijan. Saattoi itse asiassa kysyäkin mieheltäni, jonka jätin jutustelemaan myyjän kanssa kahdestaan. Itse suuntasin istuttamaan pyllyäni penkistä toiseen.


loput kolumnistani löytyy tuolta:


http://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Autollani-ei-ole-huumorintajua/988476

Keskisormi pystyssä keskellä päivää

Oli aurinkoinen päivä. Ilmassa tuoksui kesä, liplattava järvi ja jäätelön mahdollisuus. Työpäivä oli pulkassa ja ajatukset jo vapaalla. Mietin suuria asioita. Että tekisinkö tänään vielä jotain vai enkö tekisi mitään. Vapaus valita kutkutti vatsanpohjaa ja elämä tuntui hyvältä.
Sitten ohitseni livahti auto. Tai ei oikeastaan edes livahtanut, vaan kiilasi vaarallisesti. Positiivisen pöpperöinen hymyni muuttui sekunnin sadasosassa sellaiseksi, että oli pakko reagoida italialaisittain. Töttäsin pitkään ja vaativasti, levittelin käsiäni ja näytin mielenosoituksellisesti keskisormea.
Reaktiostani vimmastunut kuljettaja pysäytti ajokkinsa eteeni. Tein lisää käsimerkkejä. Keskisormea en enää uskaltanut näyttää, mutta pyöritin päätä kuin steroideilla käyvä hyrrä ja osoitin hämmennystä ja tuohtumista levittelemällä käsiä. Mimiikkaan olisi sopinut muutama Mamma mia -huudahdus, mutta suustani ryöppysi vain Mitä-sanaan yhdistyneitä kirosanoja.



Loput tästä Keskisuomalaisessa julkaistusta kolumnistani löytyy osoitteesta:


http://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Keskisormi-pystyss%C3%A4-keskell%C3%A4-p%C3%A4iv%C3%A4%C3%A4/995618#comments