Jollantai ja Riitta Uusitalon ihanat rinnakkaistissit

Olen ollut aina kova lukemaan sarjakuvia. Joskus en tainnut juuri muuta lukeakaan. Sydämeni sai villeimmin sykkimään Hugo Pratt, Milo Manara ja Hewlett-Martin. Ralf König vei mukanaan sitten vähän myöhemmin.
Nyt kun mietin taaksepäin huomaan, että en muka juuri koskaan enää löydä aikaa uppoutua sarjakuviin oikein syvästi – sillä tapaa, että todellisuus alkaa näyttää jo vähän piirretyltä. Sänkyni ääressä on lojunut useampi Blacksadin teos jo pari vuotta, mutta jostain syystä en ole saanut niitä luetuksi.

Kirjamessuilta ostamani ihanaisen Don Rosan –kokoelman sentään luin. Samalla mielessä kävi, että tilaisin oitis Ankan, jossa siinä olisi jatkuvasti Rosan kaltaisia mestariteoksia – mutta kun ei ole. Don Rosa on Aku Ankan maailmassa kuningas – sanoisinko jopa jumala.
(Katja Kontturi kirjoittaa muuten Don Rosa-tutkimuksestaan ja elämästä aku-tutkijana varsin mielenkiintoisesti blogissaan http://kontturi.blogspot.fi/)

Kehittelin joskus teininä käsitteen nimeltä jollantai. Se olisi se viikon yksi ylimääräinen päivä, jolloin ei olisi muuta kuin sitä mitä itse haluaa tehdä. Päivä jona ei tarvitsisi tai ehkä ei edes saisi tehdä töitä, opiskella, laittaa ruokaa tai hoitaa lapsia. Päivä joka olisi ihmisen itsen. Kaikki muu ikään kuin pysähtyisi. Silloin voisi lojua riippukeinussa ja lukea vaikka niitä sarjakuvia, kuunnella musiikkia ja katsoa elokuvia. Olla ilman huonoa omaatuntoa siitä, että pitäisi tehdä jotain ihan muuta kuin tätä.

Sittemmin jollantai-termi taisi tosin muuttua merkitsemään sitä päivää, jona tuntuu, ettei ole oikein mikään päivä. Ei oikein arki, muttei viikonloppukaan. Muistaakseni tämä oli usein sidoksissa vähän reippaamman ja kosteamman biletyksen jälkeiseen olotilaan, jolloin oikeastaan olisi vain halunnut, ettei ole sunnuntai – eli huomenna arki.

Mutta siis. Aloin kirjoittaa sarjakuvista ennen kaikkea siksi, että sain tovi sitten taiteilija Riitta Uusitalolta tämän Sirkku ja Pulmu ja helpot nakit –teoksen. Uusitalon piirustus- ja tarinankerrontatyyli eivät oikeastaan ole sitä sellaista, jota perinteisesti fanitan, mutta jäin silti nalkkiin. Tähän nalkkiin jääminen vei tosin hetken, sillä kirjanen ehti pyöriä ruokapöydällä useamman viikon ennen kuin siihen tartuin. Olin muka niin kovin kiireinen. Teoksen täytyi väistää sanomalehtiä, perunakattilaa, kahvikuppeja ja ties mitä ennen kuin se osui käteeni. Mutta kun se siihen päätyi, levisi suuni hymyyn.

Uusitalon piirustusjäljessä on mainiolla tavalla läsnä kaikki maailman aika ja mahdoton kiire: näyttää siltä kuin kuvat olisi piirretty nopsaan siinä sivussa, mutta silti mikään ei ole mennyt ns. päin mäntyä. Jokainen sivu toimisi yksinäänkin, mutta nivoutuessa juoneen se saa kikattamaan ääneen. Se, että tähän kikatteluun yhdistyy komppaava nyökyttely Uusitalon mahtavan tarkkanäköisille huomioille – tekee teoksesta loistavan.

Ja ne hahmojen rinnakkaistissit – ne ne vasta mainioita onkin. Huomaan myös haaveilevani suomenlampaan villasta huovutetusta lompakosta…

Uusitalon teosta saa ainakin Turun Sarjakuvakaupasta

Ankkaa yliopistolla

Katja Kontturi

Jos sinulla on joskus käynyt mielessä, että olisipa ehkä mielenkiintoista päästä seuraamaan väitöstilaisuutta, niin nyt jos koskaan on siihen oiva tilaisuus. Huomenna perjantaina tarkastetaan Jyväskylän yliopistolla Katja Kontturin sarjakuvapiirtäjä Don Rosan tuotantoa käsittelevä väitöskirja. Tutkimus kantaa nimeä ”Ankkalinna –portti kahden maailman välillä. Don Rosan Disney-sarjakuvat postmodernina fantasiana”.

Huomenna väittelevä Kontturi olisi Ankkalinnan hahmoista mieluiten Milla Magia. Itsenäinen ja voimakastahtoinen nainen, joka ei ihan pienistä kavahda. Ei edes isoista. Eikä ainakaan jää tutkijan sanoin miesten jalkoihin pyörimään.

Näitä luonteenpiirteitä kaivataan myös tutkijalta. Varsinkin populäärikulttuurin aiheesta väittelevältä naistutkijalta. Yhtälössä kun on monta helposti vähättelyyn johtavaa tekijää.

­- Ketä se kiinnostaa, on ehkä tylyin kommentti jonka olen saanut puhuessani Aku Ankka –piirtäjä Don Rosaa koskevasta tutkimuksestani, Kontturi sanoo.

Vaikka tutkimus on saanut nyt jo tunnustusta ja herättänyt kansainvälisestikin laajaa kiinnostusta, taitavat nuo sanat yhä nostaa pikkuisen tutkijan sykettä.

- Minun tutkimuksellani ei paranneta aidsia eikä ratkaista energiaongelmia. Mutta se on osa

populaarikulttuuria, osa kulttuurintutkimusta, eikä ihminen olisi ihminen ilman kulttuuria, Kontturi lataa epäilijöilleen ja vähättelijöille.

Porissa on järjestetty muutama populäärisiksi ja ei-tieteellisiksi miellettyjen tutkimusten Rappio-seminaari, jossa Kontturikin on tutkimustaan esitellyt.

 - Marginaalisille ja populaarikulttuuria käsitteleville tutkimuksille annetaan helposti turhuuden, tarpeettomuuden ja jopa haitallisuuden leima. Sellaisiakin vertauksia olen kuullut, kuin että tutkimukseni on yhtä arvokasta kuin makkaran syönnin tai marjojen poimimisen tutkiminen, toteaa yksi seminaarin järjestäjistä, digitaalisen kulttuurin tutkija Sari Östman.

Vaikka Kontturin tutkimukselle pyöritetään toisinaan silmiä, suhtautuminen Suomessa ja ulkomailla on lähtökohdiltaan ihan erilainen. Suomessa ihmetellään, että sarjakuvaakin voi tutkia ja ulkomailla kysytään, miksi juuri Akua ja Don Rosaa.

- Loppujen lopuksi saan ulkomailla selvittää enemmän sitä miksi tutkin juuri Aku Ankkaa ja erityisesti piirtäjä Don Rosan tuotantoa, Kontturi kertoo.

- Suomessa ihmiset kyselevät hyviä ja usein hankaliakin kysymyksiä tutkimuksen sisällöstä, mutta ulkomailla ei päästä puusta pitkälle.

Tähän on ihan looginen syynsä. Nimittäin se, että suomalaiset ovat ankka hullua kansaa. Missään muualla maailmassa Aku ei ole kuulunut niin kiinteästi kasvavien sukupolvien ja heidän vanhempiensa elämään kuin Suomessa. Meillä julkaistaan eniten Aku Ankkoja asukaslukuun nähden koko maailmassa.

Näin ollen odotan innolla huomista väitöstapahtumaa ja ennen kaikkea sitä, onko paikalle saapunut sankoin joukoin Aku Ankan ja Don Rosan faneja. Tuosta populaarisuudesta sanottakoon vielä sen verran, että korkeakulttuurin rajaaminen ainoaksi arvokkaiksi tutkimuskohteeksi on yhtä hedelmällistä kuin kieliopintojen rajaaminen yksinomaan senkaltaisten kuolleiden kielien kuin latinan ja muinaiskreikan pariin…

Väitöstilaisuus järjestetään Seminaarinmäellä Historica-rakennuksen salissa H320.

Herra Don Rosa ja Katja Kontturi Helsingin kirjamessuilla syksyllä 2014.

Kääk! Se on Don Rosa

Don Rosa esittelee minulle piirtämäänsä sivun kokoista omistuskuvaa ja minun käteni tärisevät innosta, kiitollisuudesta ja onnesta niin kovasti, ettei kuvaamisesta ole tulla mitään.

Haastattelin kirjamessuilla Madventuresin miehiä, Sami Yaffaa, Katja Kontturia ja Don Rosaa. Tänään olisi edessä vielä Arman Alizadin jututtaminen.

Mukavia ja sanavalmiita tyyppejä kaikki. Hyvä niin, sillä varsinkin näiden matkaohjelma/-kirja miesten kohdalla aikaa oli tosi niukasti. Madventuresin Rikun ja Tunnankin jututin puolijuoksussa miesten siirtyessä esiintymislavalta toiselle.

Urheilutoimittajana uraa tehnyt ystäväni nauroi, että sellaistahan se on heidän alallaan aina. Ei käy kyllä kateeksi. Toisaalta jos aikaa on hintsusti, tulee kaiketi keskityttyä olennaiseen.

Haastateltavista vaikein tapaus oli Don Rosa. Syy ei ollut hektisessä aikataulussa, sillä minulle oli varattu puolisentuntia Don Rosan ja jyväskyläläisen tutkijan Katja Kontturin jututtamiseen. Ongelma ei myöskään ollut englannin kieli. Ei vaikka, pikkuisen pelkäsin ranskankielisen juttutuokion vanhan kaverini kanssa juuri ennen haastattelua vääntävän kieleni ranskaksi.

Don Rosa puhelias, hyväntuulinen ja ihana. Niin. Ihana. Vaikeusastetta nosti se, että olisin halunnut vain toistella KÄÄK-sanaa ja vannoa syvää rakkautta Don Rosaa ja hänen tarinankerronta- ja kuvitustaidoilleen.

Fanituksen innoittamana tein nopean top 5 listan ihmisistä, joiden haastattelu saattaisi tuottaa minulle pikkuisen ongelmia. 

Nick Cave

Iggy Pop
John Malkovich
Mihail Barysnikov
Martti Suosalo

Jos joku lehtipomo nyt siellä sattuisi lukemaan tämän bloggauksen, pyydän, että unohdat lukemasi. Jos joskus sitten kaipaat jututtajaa vaikka tuolle jumalaiselle John Malkovichille, nielaisen mieluusti purkillisen beetasalpaajaa ja otan työtehtävän vastaan.

 

ps. Katja Kontturin tutkimukseen ja ankka-näkemyksiin kannattaa käydä tutustumassa naisen  Akateemisen ja populaarin välimaastossa -blogissa.

Don Rosa ja Katja Kontturi, joka väittelee Rosan sarjakuvista joulukuussa.