Tappajahai
jätti lapsensieluuni niin syvät arvet, että voin nyt, lähes
40-vuotiaana, varmuudella sanoa, että ne eivät tule koskaan
parantumaan. Näin siitäkin huolimatta, että näin Tappajahain
vasta aikuisena.
Elokuva turmeli
mieleni isoveljen oveen teippaaman julisteen kautta. Voin yhä
sukeltaessa yllättää itseni pälyilemästä pohjasta esiin
nousevia teräviä hampaita.
Enää en sentään
pode hai-kammoa kylpyammeessa ja uimahalleissakin uiskentelen melko
vapautuneesti. Avomerelle minut kuitenkin saa pulikoimaan vain
heittämällä laidan yli ja merenalaisen maailman ihailun jätän
suosiolla muille.
Teini-iässä
minulla oli kavereideni kanssa tapana esittää tiheään toistuvilla
Tukholma-risteilyllä Tappajahai-performanssia.
Pötkötimme hyttikäytävällä, nostimme kädet haineväksi pään
päälle ja hyräilimme hain hyökkäämistä ennakoivaa tunnaria.
Syytä tähän,
kuten moneen muuhunkaan teini-iän toilailuun, on turha kysyä. Sitä
ei ole. Joku päätohtori olisi varmasti nähnyt teini-Riikan
hai-kiemurtelussa yrityksen kieltää sydänalaa ahdistava pelko –
pakokauhu siitä, että laiva uppoaa ja Itämeren hait syövät minut
suihinsa. Realistisempi pelko olisi kaiketi ollut huoli biologian ja
maantiedon kokeiden läpäisystä.
Toinen lapsuuden
traumatisoija oli Hitchcockin
Psyko.
Näin sen aivan liian nuorena ja ihmettelen yhä mikä
nukkumaanmenoajasta lipsuminen tuona 80-lukuisena lauantai-iltana
oikein tapahtui. Unen päästä saa ihmeen heikosti kiinni, jos
luomien takana herra Norman Bates esittelee kuivunutta äitiluurankoa.
Yhtenä kesänä
taas vietin ihan liian monta tuntia peilin edessä miettimässä onko
minulla vesipää. Dokumentitkin voivat olla pelottavia, sillä olin
tv:n välityksellä kuullut kyseisestä sairaudesta ja sen ulkoisista
tuntumerkeistä. Sitä kuulkaa pää kasvaa melkoisiin
mittasuhteisiin kun sitä oikein tarkkaan tiiraa peilistä lapsen
hermostunein silmin.
Oli miten oli.
Jälkikäteen mietittynä taisin kuitenkin päästä helpolla.
Nykymukuloiden unissa seikkailee zombeja ja vampyyrejä, eikä niiltä
voi välttyä edes pysymällä kuivalla maalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti