Happea koneöljyn katkuiseen tunnelmaan

Autokolumni Keskisuomalaisessa 23.9.

 

VR:n kuulutus: ”Hyvät matkustajat, kokeilemme lähtöä hetken kuluttua”, sisältää sellaisen määrän pessimismiä, että matkustaja minussa vetää jo takkia päälle. Siinä on niin paljon epävarmuutta, että en hetkeäkään usko junan nytkähtävän minnekään – Muualle kuin varikolle siis.

”Nyt meni ainakin ykkönen päälle”, vaunussa istuva vanhempi herrasmies arvelee kumppanilleen. Jään odottamaan ”kakkonen silmään” –kommenttia, ja koska sitä ei tule, olen taas laittamassa takkia päälle.
Jokainen vauhdin hidastus enteilee minusta totaalista pysähtymistä.
Huomaan vaunun muiden matkustajien unohtaneen jo lähtövaikeudet ja keskittyneen johonkin ihan muuhun. Mietin miksi minä olen tällainen pessimisti. Miksi uskon aina pahimpaan kun kyse on ajoneuvoista.

Loput tästä Keskisuomalaisen kolumnistani osoitteesta:

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Happea-kone%C3%B6ljyn-katkuiseen-tunnelmaan/846838

Mummini oli navigaattorin esiaste

Mummi ja vaari <3

Edesmenneen isoisäni ajovarusteisiin kuuluivat vasikannahkaiset ajohanskat – nuo tyylikkäät, mutta käyttötarkoitukseltaan hämärän peittoon jääneet käsineet. Mietin silloin ja mietin yhä, mikä niiden tarkoitus oikein on – Lämmittää sormia vai antaa parempi pitävyys ratista?

Vaarini hanskat olivat niin ohuet ja käden selkäpuolelta pitkälti avoimet, että niillä ei todennäköisesti ollut varsinaista lämmitysominaisuutta. Mitä taas pitävyyteen tulee, niin eikös paljas ihmisiho ole aika luistamaton muovisella tai nahkaisella ratin pinnalla.

Ehkä kyseessä oli pikemminkin sellainen ”tyyli ennen tarkoitusta” varuste. Että ”onpa hyvännäköiset, mutta täysin turhat hanskat. Voisikohan niitä käyttää vaikka ajaessa?”

Loput tästä Keskisuomalaisessa julkaistusta kolumnistani löytää osoitteesta:

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Mummini-oli-navigaattorin-esiaste/792833