Basaarin aarteita

Viime viikonloppu meni touhuisasti. Oli synttärireissua Hyvinkäälle ja kaveriporukan pikkujouluja. Jälkimmäisessä tuli nauraa räkätettyä niin, että aamulla oli vähän uupunut olo ja äänikin poissa. Nämä molemmat johtuivat arvatenkin siitä nauramisesta.

Ensimmäinen ajatus aamulla oli, että pitäkää basaarinne, minä en jaksa lähteä.
Jonkun ihmeellisen virtapiikin innoittamana löysin itseni kuitenkin iltapäivällä taidemuseon myyjäisistä.
En ehkä ollut se ihan motivoitunein ostaja, mutta nautin silti tilaisuudesta. Oli mukava haahuilla ja tutkailla taiteilijoiden töitä. Tarjolla olisi ollut muun muassa Hallivuon Tuomaksen makeita t-paitoja, Päivi Hintsasen upeita kortteja, Pekka Suomäen pisteliäitä rintamerkkejä ja Kirsi Pitkäsen rahanpesusaippuaa. Näitä kaikkia minulta jo löytyy, joten keskityin pääasiassa tuotteiden hipeltämiseen.
Tarjonnasta mieleen jäivät erityisesti Viivi Mannisen hirvenluista tehdyt korut. Olenkin sunnuntaista lähetien miettinyt, että mikähän se olisi se sellainen asia, josta voisin itseni palkita moisella.

Hulvattominta taidebasaarissa oli kuitenkin se, että pikkujouluistani kuulleet taiteilijat Pekka Suomäki ja Riitta Uusitalo olivat spontaanisti lyöneet vetoa siitä, mihin aikaan raahaudun paikalle. Asiasta oli täytetty jopa asianmukainen post-it -lappu, jossa kummankin veikkaus näkyi. Suomäki voitti ja krapulaista minua nauratti  ihan vietävästi. Naurattaa oikeastaan vähän vieläkin.

Mainioita otuksia nuo taiteilijat.