keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Katsomon lumikuningatar

Lumikuningattaren saunakohtaus Jyväskylän Lounaispuistossa.
Saunamaisuus oli kelistä kyllä varsin kaukana.

Kansallisooppera vieraili eilen Jyväskylän Lounaispuistossa. Kun saavuin paikalle, katsomo ja sen laidat olivat jo ihan täynnä. Tietenkin. Osa oli roudannut paikalle oman tuolin, fiksuimmilla oli vilttejä ja istuintyynyjä.
Vanhojen festarikeikkojen tapaan otin paikkani eturivistä. Istahdin kivetykselle maahan pikkulasten ja heidän äitiensä viereen. Muilla oli pillimehua ja keksejä. Minulla vain puutunut pylly ja pirullisen kylmä.
Upeaa katseltavaa oli sentään niin paljon, ettei mielessä edes käynyt luovuttaminen. Hauskaa oli myös vierustoverieni kommentit. Tanssijapoikien hameet kikatuttivat ihan älyttömästi ja pieni ääni takaani kysyi äidiltään A Brief case -tanssin aikana, että ”Mitä noi oikeen luulee tekevänsä”.

Mutta siitä kylmyydestä. Edellispäivänä uikkareissa ja tänään huulet sinisinä. Kun katseli tanssijoita tutuissaan ja muissa varsin köykäisissä hepeneissä, koki kuitenkin suurta kiitollisuutta yllä olleesta vuorellisesta takista, kynsikkäistä ja farkuista.
Se on muuten jännä, että jos kesähelteellä miettii, että kuukausi pari sitten tässä oli puoli metriä lunta ja noin 40 astetta kylmempää, se ei auta niin yhtään hikoiluun. Ja jos talvella mielessä käy, että tässä kohtaa loikoilin viime kesällä bikineissä ottamassa aurinkoa, ei tule lämmin, vaan selkärankaa pitkin karkaa vapaana laukkaavien kylmienväreiden parvi.
Sitä sanotaan, että ihminen voi manipuloida itseään mielen avulla tuntemaan vaikka kylmää tai kuumaa. Myös kivun voimaa voi pienentää ajatusten avulla. Tätä olen kokeillut itsekin joskus reumakipujen ja tatuointituolissa istumisen kohdalla. Se vaatii kuitenkin vähän mieleen pulpahtavaa ajatusta syvempää keskittymistä. Ensireaktio kun talven ja bikinien yhdistämisessä ei ole lämpö vaan kylmä.

En tiedä lämpenikö Lounaispuiston ilma esityksen kuluessa hiukkasen, vai oliko se se baletti, mutta lopulta ei ollut enää kovin kylmä – siinä talvitakissa siis. Ehkä se lämpö tulvi omaan kehoon kiitollisuudesta. Siitä, että oli aivan loistavaa päästä nauttimaan kansallisbaletin teoksista ilmaiseksi ja kotinurkilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti