Minusta tuli hampsake

Hampun ja saken suurkuluttajako?

Tämänpäiväisen Antenni-kolumnin seurauksena sain varsin rakastavaa lukijapalautetta, jossa sukunimeni yhdistettiin nokkelasti alapääeritteisiin, kehotettiin katsomaan peiliin ja viskattiin vielä varsin omapäisellä nimikkeellä "vitun hampsake".

Ystävistäni yksi epäili tämän juontavan hampun ja saken yhdistelmästä. Toinen arveli vähäisemmän hampparin nimitykseksi. Eräänlaiseksi hampparin diminutiiviksi siis.

En lähtenyt palautteen antajalta kysymään tarkennusta termiin.

Ehkä kuitenkin pidän enemmän siitä "Keskisuomalaisen eukku" nimikkeestä, joksi minua kutsuttiin joskus aiemmin, silloinkin kolumnin innoittamana.

Tässä siis se lukijan tunteita kuohuttanut Antenni-kolumnini:

Tärkeintä on, ettei joukossa ole Ollia

Pari viikko sitten ilmoitettiin, että syksyllä starttaavan Idolsin tunaroinneista eikun tuomaroinneista vastaavat Jone Nikula, Jussi 69, Lauri Ylönen ja Sini Sabotage.

Halleluja! huudahdin nähdessäni listan, vaikken tulevaa kisaa toivoakseni seuraakaan. Ilahtumiseni syy oli siinä, ettei ruutuun päästetä ainakaan kisassa vuonna 2011 vieraillutta Olli Lindholmia, jolle kuuluu eittämättä kaikkien aikojen surkuhupaisimman Idols tuomarin titteli.

Saan vieläkin kylmiä väreitä ja syviä inhon väristyksiä muistellessani kuinka Yön keulahahmo jakoi nuorille laulajan aluille ulkonäkövinkkejä. Kellä oli vääränlainen tukka, toisella rumat vaatteet ja yhdellä tyhmät viikset.

Mietin tuolloin ja mietin yhä, että miten tukka pystyssä nuoruutensa heilunut ukkopaha ei huomannut kuinka ääliömäiseltä omat korjailuehdotukset kuulostivat. Ikään kuin kukaan alle parikymppinen nyt toivoisi ulkonäöltään miellyttävänsä puolivuosisataa eläneen Lindholmin silmää. Että kohdettaan 30 vuotta vanhemman miehen tyylitajulla olisi minkäänlaista positiivista arvoa.

 

Se siitä olisi vielä puuttunut, että tuo lavaesiintymisen rytmitajuton nytkähtelijä olisi kertonut kuinka yleisö otetaan.

Facebookista löytyy tosin ”Olli Lindholm vakituiseksi Idols-tuomariksi” –sivusto, mutta toivon sen olevan sarkasmia. Ainakin olen onnellinen, ettei tuotantoyhtiö ole ottanut sitä tosissaan.
Voisin myös kirjoittaa ihan oman kolumnin siitä, kuinka äärimmäisen tympeästä Lindholmin korvamato vakuuttelustaan huolimatta rakkaus ei ole eikä tule lumivalkoiseksi.

 En toki ihan hirveästi tuosta Nikulastakaan jaksa innostua. Jos joskus koin hetkellistä rock-uskottavuuden harhaa miehen suhteen, se hävisi kyllä tyystin muinaisen Äijät-ohjelman kautta. Siinä missä Kotiteollisuuden Jouni Hynynen keskittyi kiroilemiseen, yllättävän paljon Jean-Pierra Kuselaa muistuttava Nikula oli niin partiopoikamaisen yli-innokas, että yhdistän hänet yhä sitkeästi kolkkapoikiin ja partiovalan vannomiseen.