Sikarikas Mersun omistaja

Kolumni Keskisuomalaisessa 14.6.2013

Käväisin pari viikkoa sitten Tampereella juhlimassa ystäväni syntymäpäiviä. Hopeinen maantielaivani eli 12-vuotias Mersuni päivysti kemujen ajan Hämeenpuiston laidalla.

Auto ei jäänyt ohikulkijoilta huomaamatta. Joku neropatti kävi yön pikkutunteina laittamassa pyyhkijän väliin paperilapun. Toisella puolella luki ”Sakkolappu”. Toisella ”Sinun täytyy olla ihan vitun rikas”.

Olin vähän hämmentynyt. Sitten nauratti aivan kauheasti.

Väyrys-Mersuni on toki mielestäni iso ja pramea. Niin iso, että parkkihallissa olemme harvinainen näky. Pramea siksi, että sillä taitetut kilometrit ovat oikeasti ihan yliveto mukavia. Aina niitä tosin ei kerry siksi, että rohjake on korjattavana. (Koputin äskeisen virkkeen jälkeen puuta. Ja koputan vielä toisenkin kerran.)

Mersupilamini oli silminnähden tyytyväinen kirjeitse saamaansa huomioon. Tuntui röyhistävän rintaansa ja pullistelevan vanhan rouvan ylpeyttä. Naureskeluni sarkastisuutta ei ollut ymmärtävinään.
Ei halunnut kuulla sanaakaan siitä, että 500 000 kilometriä hipova mittarilukema kertoo nähdäkseni jostain muusta kuin rahassa kieriskelystä. Kurtisti kulmiaan, kun totesin todellisen kilometriluvun olevan vielä paljon enemmän, kiitos jonkun näppäräsormisen auton aiemman omistajan.

Mukana olleen ystäväni teorian mukaan ”sakkolapun” laittaja oli nähnyt minun nousevan autosta ja vetänyt johtopäätöksen, että kaltaiseni huippuböönan saa Mersu-vanhuksen kyytiin vain olemalla sika-rikas. Sanomattakin on selvää, että rakastan kyseistä ystävää tämän kommentin johdosta entistä enemmän.

Oma teoriani on kuitenkin se, että laputtajan mukaan ihmisen täytyy olla sukupuolielimellisen rikas kyetäkseen ylläpitämään autoa, jonka metalliosat hapertuvat silmissä ruostekasaksi.

Autojeni tuulilaseista on löytynyt ennenkin viestejä. Pakettiauto-vainaani sai tuon tuosta ostoehdotuksia markettien pihoissa. Itse asiassa niitä tulee vieläkin postitse, vaikka olen myynyt Hiacen jo vuosia sitten.

Asuessani Jyväskylän keskustassa mieheni Ford Transittiin ilmestyi lappu, jossa taloyhtiön hallitus huomautti, ettei vieraspaikalla saa pitää autoa noin usein. Auto oli ollut ruudussa parisen tuntia ja mietin, että noinko ne tosiaan kutsui talon hallituksen koolle ja aikaansai lapun, jonka allekirjoituksena luki Hallitus.
Samalla pihalla hengaili tuolloin teini-ikäinen Peugeottini. Siihen ei kiinnitetty huomiota, vaikka yhtälailla se oli pihassa liian usein – paljon useammin kuin se Transit. Ymmärrettävää toki, että valkoinen ratsuni ei jäänyt yhtä hyvin mieleen kuin kaksivärinen Transit-vanhus, jonka kyljessä luki isolla teippauksella Goodenough.

Mutta vielä siihen Tampereen lappuliisaan. Myöhemmin yöllä havaitsimme, että nokkela laputtaja oli jättänyt viestejä muihinkin autoihin. Useimmissa solvattiin omistajia. Yhdessä kehuttiin kuitenkin mallikkaasta parkkeerauksesta ja yhdessä luki ”Jos haluat seksipalveluja soita p……”. Aivan suunnattomasti teki, ja tekee vieläkin, mieli soittaa ja kysyä, että kumpi oli oikeassa sen meidän Mersun suhteen – että oliko se sarkasmia vai olenko huippubööna.


Huippubööna ja sukupuolielimellisenkallis Mersu Norjassa.