Automarkkinoilla on tarjolla isojen auton-lotjakkeiden vastapainoksi kaltaiseni hujopin mielestä lähes pikkiriikkisiä kaaroja. Olen miettinyt, johtuuko tienvarsien roskavirta juuri näistä ajokeista. Nimittäin onhan se kai mahdollista, että jotkut autot ovat niin pieniä, etteivät roskat mahdu niihin sisään. Muuta järkevää syytä sille, että juotu limsapullo lentää kaaressa tienpenkkaan tai hamppari annoksen paperit leijuvat kyyhkysten lailla ikkunasta suloistu
ttamaan suomalaista kansallismaisemaa, en kerta kaikkiaan löydä.
Matkaillessani taannoin Pohjois-Norjassa, ihmettelin tienvarsille kohoilevia suomalaisten eines- ja maitotölkkien vuoria. Mietin, että on ne vaan aika epeleitä nämä norjalaiset. Rakastavat ruokaamme niin kovasti, että käyvät sitä Suomesta hakemassa. Jännää, ettei lehdissä ole kirjoitettu mitään esimerkiksi norjalaisten syvästä Valio-maito rakkaudesta.
Eihän se kai niin voi olla, että suomalaisturistit heittelisivät kasapäin roskia jylhiin Norski-maisemiin. Ei kai kukaan niin tollo ole, että ihastelee maisemaa ja samanaikaisesti pilaa sen. Norjalaiset taas ovat maisemaansa kaiketi jo niin tottuneita, etteivät siitä niin välitä.....
Palatessani Suomeen tarkkailin tienvarsia vähän sillä silmällä. Yritin löytää norjalaistuotteiden kääreitä. Arvelin, että kai niitä roskia löytyy tasavertaisuuden nimissä kummaltakin puolelta rajaa. Ei löytynyt. Ainoat löytämäni roskat olivat suomalaista alkuperää.
Vaikka olisi kivempi syyllistää norjalaisia, on totuus kuitenkin nähdäkseni tämä: perusluonteeltaan vähän pihi Suomi-turisti pakkaa auton täyteen kotiruokaa matkatessaan kalliiseen Norjaan. Pohjoisen naapurin tuotteita ei Suomen maastossa näy samasta syystä – kalliit norjalaismakkarat ja -maidot jäävät kaupan hyllyyn.
Tässä välin myönnettäköön, että olen itsekin joskus kuskannut norjailuilleni mukaan suomalaiset virvoitusjuomat. En tosin sitä maitoa. Yhtään tölkkiä en kuitenkaan ole maahan jättänyt. Eikä tämä johdu vain pihiydestä ja palautuspantteihin kiinnitetystä rahavarannosta.
Norjan automatkailusta tulee mieleen myös yksi mielestäni hämmästyttävä havainto: siinä missä Suomessa tien komeimmassa paikassa, järvenrannalla tai jylhän kallion alla, komeilee lähes poikkeuksetta huoltoasema, Norjassa sijaitsee leirintäalue tai pöydin ja vessoin varustettu pysähdyspaikka. Alue, jossa voi ilmaiseksi ja tieliikennettä vaarantamatta nauttia vuonoista, vuorista ja jäätikkönäkymistä.
Olen myös joskus ihmetellyt miksi Suomen huoltisikat ovat niin jumalattoman isoja. Niihin mahtuisi heittämällä sisään neljästä viiteen ruotsalaista tai norjalaista asemaa.
Oritupa oli jo joskus yhdeksänkymmentä luvun alussa muka iso asema. Kun asemaa tarkastelee nyt, on se laajennuksestaan huolimatta oikeastaan korkeintaan keksikokoinen. Monen tuoreen absin rinnalla ihan pikkuinen.
Ranskassa matkaillessani totuin norjalaistakin mallia pienempiin asemiin. Niillä oli vain rivi kolikkoautomaatteja, joista valita kahvia ja kolmioleipiä. Mainittakoon, että Ranskan maine kulinaristisena maana, ei yllä moottoriteiden varteen asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti