Kollektiivista pelkoa teatterin katsomossa

Tämä ei liity mitenkään Kylmään murhaan. Onpahan vaan aika hieno tuo sunnuntaina
Tampereen näsipuistoon avattu Tiitiäisen satupuisto.

Kävin lauantaina Tampereen Teatterissa nauttimassa murhasta – Kylmästä sellaisesta.
En ole kovin montaa kertaa seurannut dekkarihenkistä jännitystä teatterin lavalla. Surua, naurua ja kaihoa olen tottunut kokemaan, mutta en säikäyttävää pelkoa. Tämä oli toinen kerta. Ensimmäinen oli saman teatterin Murha loukku parin vuoden takaa.
Päästyäni nyt jännityksen makuun haluaisin lisää. Tunne on kuin vuoristoradan jäljiltä: terhakan kiljumisen jäljiltä olo on vähän uudestisyntynyt.

Pelkääminen ja pelästyminen teatterissa on ihan oma juttunsa. Sitä kun parkaisee pelosta täydessä teatterisalissa ja huomaa kaikkien muidenkin reagoineen samaan tapaan, alkaa naurattaa ihan tolkuttomasti. Sitten pelästyy uudestaan ja taas huuto ja nauru sekoittuvat toisiinsa. Näinhän ei käy koskaan kotisohvalla. Sähpsähdyksiä ja pieniä kiljaisujakin katsojasta voi toki päästä, mutta harvemmin sitä helpottunutta jälkinaurua. Kollektiivinen säikähdys on kotisohvaa isompi ja se, että vieressä istuvaa kaveria kiljahduksen jälkeen vähän melkein itkettää - sekin naurattaa ihan hirveästi.

Syy teatteripelon suuruuteen lienee tapahtuman ja katsojan sijoittumisessa samaan tilaan. Telkkarissa vaara on turvallisesti vähän toisessa ulottuvuudessa, mutta teatterissa ihan harppauksen päässä. Itse seurasin Kylmää murhaa eturivistä, joten pelon syy oli todellakin ihan siinä käsivarrenmitan päässä.

Päivitellessäni näytöksen jälkeen kaverini kanssa sitä, että tulipa säikähdettyä, mieheni sanoi, että kokemamme kollektiivinen kiljunta saattoi olla olettamaamme pienempi. Ehkä koko teatteri ei huutanutkaan. Minä vain kuulin vieressä istuvan kaverini huudon ja hän minun. Olin kyllä havaitsevani melkoisen säpsähdyksen vasemmalla puolellanikin, mieheni kropassa. Saattaa toki olla, että näytelmän sijaan mies-parka säikähti vaimonsa kovaäänistä huutoa ja käsien heiluttamista.

Näin jälkikäteen mieleen on tullut myös se, että näyttelijöiden kuuloelimet joutuvat Kylmässä murhassa melko koville. Niin, että Jukka Leisti, Esa Latva-Äijö, Elina Rintala ja Matti Hakulinen, jos tinnittää, niin  sorry. Toisaalta itseänne saatte syyttää. Mitäs läksitte pelottelemaan.