Mikäs se siellä pullottaa?

Tästä maanantaisesta Antenni-kolumnista on tullut niin paljon kiitollista palautetta naislukijoilta, että ihan pakko julkaista se blogissakin. 

Antenni 26.8.2013

Marko Ahonen pohti tuossa MM-kisojen aikaan sitä, kuinka miehen silmä lepää naispuolisissa yleisurheilijoissa. Näin Timanttiliigan finaalin häämöttäessä mieleeni tuli, että eipä levännyt ennen.

Lapsuus- ja nuoruusmuistoissani satasen maaliviivalle ei koskaan pöllähtänyt kaunotararmeijaa vaan jotain ihan muuta. Miehetkin olivat vähän sellaisia takametsän poikien stereotypioita.

Muutosta on tapahtunut myös reippaasti urheiluvaaterintamalla.Mietin kauan, voiko tästä edes kirjoittaa, mutta silläkin uhalla, että katsotte minua tästä lähin vähän kieroon, haluan puhua vähänmiesten urheiluasuista. Ja ennen kaikkea housuista.

Kun Jonna Tervomaan nänni pyrki linnanjuhlilla sinnikkäästi näkyviin ohuen iltapukukankaan läpi, elämä iltapäivälehdissä oliyhtä nänniä. Janet Jackson puolestaan joutui Jenkeissä melkeinristiinnaulituksi tähtitarralla suojatun rintansa vilahtaessa esiinSuper Bowl:n avajaisissa.

Onhan se nyt tavatonta, hävytöntä ja vaikka mitä, että televisiossa näkyy prime-time –aikaan naisen nänni.

Urheilijoiden miehisen elimen selkeää profiilia pöksyjen etumuksessa kukaan ei kuitenkaan muka näe. Ja kaikkien housuistahan se melkein näkyy. Kerran näkyi ihan paljaanakin, kun estejuoksijan kiikut roikkuivat lahkeesta usean kierroksen ajan.

Viime olympialaisten melojasankarin terhakkaa seisokkikuvaa sentään leviteltiin naureskellen sosiaalisessa mediassa, mutta ei siitä kukaan, tyttöystävää lukuun ottamatta, kai suutahtanut.

Eikös se ole vähän kaksinaismoraalista, että tisseistä tuohdutaan, mutta pippeleistä ei. Nöpöttävää nänniä ei edes piilota kuin paksulla villapaidalla, mutta housujen pullistajan voisi verhotahelposti astetta löysemmillä pöksyillä.

Sanotakoon lopuksi, että nyt kun valtaosa lukijoista siirsi minutmielessään pervo-kategoriaan, toivoisin, että se, jolle pöksypullottelu tuli ihan uutena, ”en ole koskaan todellakaan huomannut moista” –juttuna, heittäisi sen ensimmäisen kiven.Kauhean kovaan kivisateeseen en luule joutuvani.