Täti paheksuu -kolumni

Ksml 9.8.2013

Itävallassa asuva isoveljeni ihmetteli taannoin suomalaisten innostusta mopoautoista. Edelweiss-maassa kun mopoautoilla ajavat vain korttinsa menettäneet hurjastelijat ja juopot tai ikänsä takia ajo-oikeudesta luopuneet vanhukset. Siellä kuulemma mopoautoilu on kaikkea muuta kuin viileän siistiä. Pikemminkin kuumottavan noloa.

Veljentyttöni sanoi, ettei menisi moisen kyytiin vaikka maksettaisiin. Tai menisi jos summa olisi tuntuva, mutta ensin pitäisi olla pimeää, kadut autioita ja kasvot hupparin sisään kätkettyinä.
Toisin on meillä Suomessa. Mautoilua harrastavat vain teinit. Eihän mokomiin vempeleisiin ainakaan eläkeläisvanhuksilla taitaisi olla edes varaa.

Tämä kuulostaa nyt kovin kalkkis-vanhalta, mutta pakko sanoa silti: minun nuoruudessani yhtä kalliin kulkupelin pyytäminen isiltä ja äidiltä olisi ollut NIIIIIIIN älytöntä, että moiselle jaksettaisiin varmasti hekotella vieläkin.
Hommasta olisi kenties muodostunut lentävä lausahdus, jolla kuitattaisiin sukujuhlissa kaikki absurdit pyynnöt. Kun Riitta-täti unelmoisi Kalifornian matkasta ja Pipsa omasta ponista, koko suku kajauttaa yhteen ääneen ”kas kun et mopoautosta”. Ja kun Jorma-setä katsoisi kiiltävin silmin veljenpoikansa muodokasta vaimoa, veli kuiskaisi korvaan ”kas kun et pyydä mopoautoa”.

Jos joku siellä nyt toteaa, että ”totta kai tuo 10 000–20 000 euron summa olikin muinaisessa – lähes esihistoriallisessa – nuoruudessasi iso raha”, todettakoon, että vaikka summa on eri, on suhde yhä sama ja nuoruudessani. Isukin neljän tai jopa kuuden kuukauden ansiotulot syövän vempeleen kinuaminen olisi ollut koomista. Piste.

Mutta mikäs siinä. Sen kun ajelette mautoillanne, jos rahaa kerta löytyy. Haluaisin kuitenkin nipottaa vähän siitä miten ajatte ja millä kokoonpanolla.
Tästä tulee uhkaavasti nyt vähän sellainen ”täti paheksuu” -kolumni, mutta hittolainen. Tulkoon.
Tätä tätiä kyrsii parkkipaikalla rengasta polttavat mopoautot, joiden stereot huutavat niin kovaa, etteivät teinit kuule edes hormonien sekoittamia ajatuksiaan.

Minua ottaa päähän myös se, että se ei ole ihan yksi tai edes kaksi kertaa, kun olen nähnyt mopoautosta kuoriutuvan kahden ihmisen sijaan kokonaisen teiniarmeijan.
Penkkien taakse mahtuu havaintojeni mukaan kätevästi jopa neljä matkustajaa. Ja sen kokoiselle kuormalle nuo tuollaiset pleksihökkeröt varmaan nimenomaan on suunniteltukin, vai mitä?
Vaikka mopoautossa moottorin ylle on väsätty kori ja ulkokate, mopoauto on silti mopo. Eikö neljän ihmisen kuskaaminen perusmopolla kuulosta vähän jurpolta?

Mietin, että noinkohan nuo isit ja äidit tietävät millaisilla kokoonpanoilla perheen nuoriso elitistisillä leluillaan kruisailee. Se, että Tomppa ajaa pihasta pelkkä treenikassi matkustuskaverina, ei tarkoita, että edes kahdensadan metrin päästä kokoonpano olisi enää sama.

Lopputulemana siis viesti vanhemmille: voisitteko sanoa muksuillenne, että jylläävästä hormonimyrskystään huolimatta koettaisivat sisällyttää edes ripauksen järkeä siihen isin maksaman ökykalliin ajokin käyttöön.
Terveisin tuohtunut täti-ihminen.