Valmiina kulttuuriähkyyn

Minulla on kysymykseen ”Voiko kulttuuria ahnehtia liikaa” kokemusperäinen vastaus, joka kuuluu ”Kyllä todellakin voi”.
Kokemus karttui viime kesänä. Ja nimenomaan kesässä – nimittäin kaupunkifestari Jyväskylän Kesän aikaan.

Hamusin itselleni ja läheisilleni sellaisen määrän tapahtumia, että välillä en kiirehtiessäni lastenteatterista haastattelun kautta konserttiin oikein edes muistanut minne olin suuntaamassa. Tiistaina alkaneiden kaupunkijuhlien puolivälissä jätin jopa pari lippua käyttämättä.

Vaikka kulttuurielämykset olisivat superhyviä, ei yksi mieli voi ottaa niitä vastaan tolkuttoman tiheään tahtiin. Kulttuurikin vaatii sulatusaikansa ja ilman sitä päänsisäinen vastaanottolautakunta huutaa "Rajansa kaikella".

Törmäsin tänään rajoihini ja liialliseen ahtaamiseen myös Joutsassa Karoliinan Kahvimyllyssä. En varsinaisesti siis kulttuurisaralla vaan sokerihumalan parissa.
Vaikka kakut olisivat kuinka ihania, ei niitäkään kerta kaikkiaan vaan voi ahtaa suusta sisään tolkuttoman isoa määrää ilman, että ajatus bulimikoksi ryhtymisestä alkaisi yhtäkkiä kuulostamaan oikeinkin houkuttelevalta elämäntapamuutokselta.

Tämänpäiväisestä sokeriähkystä luulen oppineeni jotain, mutta viime kesäisestä kulttuurihumalasta en niin mitään. Viisaista sanoistani huolimatta ensi tiistaina alkava Jyväskylän kesä taitaa nimittäin sujua viimevuotisissa merkeissä. Haluan taas mennä kaikkialle ja nähdä mahdollisimman monta juttua.

En suostu oppimaan kokemuksesta. Sitä paitsi: Ehkä tänä vuonna kolme esitystä illassa tuntuukin ihan sopivalta määrältä. Ehkä viime vuonna olin vain jostain syystä huonossa vastaanottovireessä.

Eniten Jyväskylän Kesästä odotan Circus Uusi Maailman Rajatilaa ja Los Galindosin Maiurtaa. Jumalaisesta Martti Suosalostakin haluaisin vähän intoilla, mutta en uskalla vielä, koska lippujen saanti on vielä vähän epävarmaa.

Sunnuntain päätöskonsertissa saatan taas jo röyhtäillä kulttuuriähkyäni niin ronskista, että mielessä on vain tuhdin ei-kulttuuriset asiat kuten vaikka saunamakkara ja väkevä sinappi. Ei paskempia juttuja toki nekään näin kesän sydämessä ja rantasaunaan yhdistettyinä.

 

Ajattelin laittaa tähän kuvan Karoliinan Kahvimyllyn kakunpalasta, joka ylitti elopainossaan pienen kissanpennun,
 mutta sokeriähkyltäni en kyennyt vielä edes katsomaan kuvaa. Laitettakoon siis synttärilahjasiemenestä
kasvattamani auringonkukka.