Kylmät väreet ja itku. Siinä elämysilmaisuja joita on kovin vaikea feikata.
Circus Uusi Maailma aiheutti Rajatila-teoksellaan minussa näitä molempia. Taas. Jopa siinä määrin, että kun kävin esityksen jälkeen onnittelemassa ja halaamassa porukkaan kuuluvaa Marianne Leppää, en ollut saada sanoja suustani kun liikutuksen kyyneleet pyrkiväti silmiin ja suuhun. Tärkeimmän sain kai kuitenkin sanottua eli "Te olitte upeita".
Kyyneleet pursuivat parhaudesta. Siitä, että jotkut vaan tekevät niin hienoa ja suurella sydämellä. Kerta kaikkiaan sanon minä ja pistän ison CUM-lipun salkooni.
CUM on jotain sellaista jyväskyläläistä, että se tekee minut kotiseuturakkaaksi. Se on jotain millä voi näyttää muille pitkää nenää ja sanoa "Lälläslää, meillä on Circus Uusi Maailma ja siksi meidän maailmamme on vähän parempi kuin teidän".
Esityksestä vielä sen verran, että päätin samantien, että tämän haluan nähdä monasti. Erottaa kaikki yksityiskohdat tai edes valtaosan niistä. Sen miten se yksi mies oikein luikerteli ilmastointiputkessa, millaisia askelia avaruusolio tapaili, kuinka miesrakkaus syttyi, ketjut kilisivät, tila laajeni jne. jne.
Jos minulla olisi valtaa vaikuttaa tahi manipuloida, käskyttäisin teidät kaikki Kankaan tehtaalle Circus Uuden Maailman esitykseen. Hölmöjä olette jos ette mene, sanon minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti