Kävin pari viikkoa sitten Jyväskylän kaupunginteatterilla katsomassa Myrskyluodon Maija -näytelmään. Oikeastaan vähän hävetti, että raina tuli nähtyä vasta nyt, yli puoli vuotta ensi-illan jälkeen, mutta niin siinä vain kävi. Näytökset olivat aina loppuunmyytyjä tai sitten jäljellä olevat paikat jostain takarivin nurkasta.
Kun sitten vihdoin sain liput, istuin äitini kanssa keskellä salia ja olin valmis ihastumaan. Odotukset olivat korkealla. Pätkää oli kehuttu niin pirusti ja niin monen suulla.
Ehkä ja varmasti juuri siksi olinkin sitten vähän pettynyt. Kävi niin kuin ylihehkutuksessa usein käy – mikään ei enää riittänyt. Löysin näyttelijätyöstä vaikka mitä nipotettavaa. Joku yli- ja toinen alinäytteli. Välillä oli jopa vähän tylsää ja kaikki laulutkaan eivät osuneet ihan naulan kantaan tai ylipäätänsä mihinkään.
Jälkikäteen mietin, että ensi-illassa olisin varmasti ollut tyytyväisempi – ennakko-oletukseni olisivat olleet itseni säätelemiä, eivät ulkoapäin asennettuja.
En silti kehota kriitikkoja tukkimaan suitaan tai ystäviä pitämään mielipiteitään ominaan. Pikemminkin kehotan itseäni hankkimaan liput vastaisuudessa vähän paremmissa ajoin.
 |
| Tämä ei ole Myrskyluodolta vaan Muuratjärven Lokkiluodolta, jonne värkkäsin mieheni kanssa pajumiehen, joskus vuonna 2007. Aika monta vuotta herra siellä jaksoi töröttää. (Ei siis aviomieheni vaan tämä pajumies) Sitten tuulet ja tuiskut saivat yliotteen. Nyt pajumiehestä on jäljellä enää vain rippeet. Suunnitelmissa on jo jonkin aikaa ollut uusi mies. (Siis paju- ei aviomies.) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti