Annapurna: Vuoret kutsuvat ja kutsuun on vastattu

Viime vuoden marraskuussa annoin juhlallisesti jäljelle jääneen vedenpuhdistustabletit Kapua-mama Suvin käteen ja sanoin, etten tarvitse näitä enää. "Anna seuraavalle Kapuaja-joukolle".
Nepalin reissun jälkeistä poski- ja korvatulehdusta potiessani selailin kuitenkin jo matkoja takaisin Himalajan rinteille. Viikon päästä olin jo päättänyt, että Annapurna se on.

Ajattelin kuitenkin, että tämä saattaa olla kuumehouruista höpinää ja vannoin, etten tilaa reissua ennen kuin olen sekä fyysisesti että henkisesti ihan kokonaan takaisin Suomessa. Annoin ikään kuin itselleni aikaa tulla järkiini. En tullut. Päinvastoin. Vuorikuume iski mieheenikin, joka oli kyllä painokkaasti joskus maininnut, etten saa hänestä kumppania kiipeilyyn.

Niin, että tässä sitä nyt ollaan. Huomenna astutaan lentokoneeseen ja lennetään Istanbulin kautta Kathmanduun. Äiti tuli eilen meille kotivahdiksi, eli katsomaan lähinnä kasvihuoneessa värjöttelevien chilien perään.

Tarkoituksena on kiivetä seitsemän muun Mandala-travelin reissuun lähtevän suomalaisen ja matkaoppaan kanssa noin 5,5 kilometrin korkeuteen. Luvassa on noin 12 vuoripäivää ja 8 päivää vaellusta. Muutama päivä vietetään Kathmandussakin. Takaisin Suomeen palaamme 23. syyskuuta.

 

Tätä kirjoittaessa pieni ääni pääni sisällä piipittää, että mitä ihmettä. Että enkö noissa samoissa korkeuksissa itkenyt juuri vuoristotautista päänsärkyä ja kiroillut kuin merimies lyijynpainoisille jaloilleni. Tälläkin kertaa olen varma, että vaikka aion napsia vuoristolääkettä korkeudessa, jossa oireet alkoivat viimeksi, olen taas huipulla se uupunut kasa. Toivon kuitenkin samalla saavuttavani taas sen nollatun tilan, jossa pään sisällä ei risteile tuhat asiaa, vaan mieli on hetken tyyni – tai ainakin tyynehkö.

Teen matkaani matkatoimisto Mandala-travelin reissussa ja pyrin kirjoittamaa reissusta blogiin aina kun yhteydet pelaavat ja virtaa löytyy myös naisesta.

http://www.mandalatravel.fi/