Annapurna: hidas, mutta liian nopea paluu Kathmanduun

Loppujen lopuksi Pokharan kentältä ei lähtenyt yhtään konetta meidän lentopäivänämme, joten ainoa tapa siirtyä Kathmanduun oli maanteitse.

Aamulla lähdettiin kukonlaulun aikaan katsomaan auringonnousua läheiselle kukkulalle. Keli oli kuitenkin niin sateinen ja sumuinen, että ei näkynyt vuoria, ei aurinkoa - hyvä että ojossa olevan käsivarren pää. Oli kuitenkin ihan viihdyttävää seurata japanilaisturistien touhuilua ja ennen kaikkea mahtavaa palata hotellille täysin kiireettömälle aamiaiselle.

Lento Kathmanduun piti olla 10.45, mutta sateen takia kaikki aamun lennot olivat myöhässä. Taivas näytti siltä, ettei muutosta tilanteeseen ole ehkä tulossa. Ajomatka teitse Kathmanduun on kuusi tuntia. 

Koska keli ei osoittaunut muutosta vaan sadekausi, jonka olisi pitänyt loppua jo aikaa sitten, tuntui yhtäkkiä jatkuvan, lento toisensa perään peruttiin. Moni otti muutenkin laukkunsa ja suuntasi autoille. Näin lopulta mekin. 

Vaikka keli oli mälsä, mielessä oli vahvasti ajatus siitä, että onpa ihanaa, että sataa nyt eikä silloin kun vaelsimme Annapurna circuittia. 

Matka oli taas pomppuinen vaikka tällä kertaa asfalttia. Emme kuitenkaan osaa enää muunlaista kyytiä kai odottaakaan, joten siinähän se meni kuin aikaisemmatkin. 

Illallispaikaksi Kathmandussa valittiin mahtava israelilaisrafla OR2K jossa syötiin myös Everest-reissulla. Olen unelmoinut paikan hummuksesta nyt jo neljännes vuoden. Ja unelmoinniksi jäi. Liikenne jumitti ja kello juoksi edeltä pakoon.  Kathmandussa seistiin ruuhkassa vielä yli tunti ennen kuin livuttiin hotellille. 

Kaikki aikaisemmat kuskimme olivat taitavia ja fiksuja. Tämä viimeinen ei ollut. Matka kului peläten ja huonoa olo potien. 

Sitä muuten koti Suomessa aina unohtaa tyystin tieverkoston huipputason. Nimimerkillä taas meni parinsadan kilometrin taipaleeseen 7.5 tuntia.

Osallistuin trekille Mandala Travelin asiakkaana.

Paikallisia leidejä tien varrelta.