Vysotski on ihana - minä olen hölmö

Jättiläinen Jyväskylän kaupunginteatterilla.

Tästä syksystä tuli Vladimir Vysotski -aikakauteni. Vähän niin kuin Picassolla oli sininen kautensa ja Dalilla hulluuskautensa, joka kesti tosin alusta loppuun..

Jännintä on, että tuo venäläinen runoilija-laulaja-näyttelijä tuli syksyyni ihan ilman sen suurempia taustasuunnitelmia. Ensin oli Muuramen kulttuurikeskuksessa Martti Suosalon (= huokaus, ihana ja uuh!) tähdittämä Totuus ja valhe -konsertti, sitten vajaa viikko lomailu asunnossa, jonka levykokoelma oli ns. väärällään Vysotskia ja sitten bongasin vielä viime tipassa Jyväskylän kaupunginteatterin Ei kenenkään maa -konsertin, jossa Jättiläinen esitti Vysotskin ohella Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen –tuotantoa.

Olen siis tämän syksyn hyräillyt Susijahtia ja Ystävän  laulua.

Luulen, että kun joskus vuosien päästä kuulen Vysotskia, vie musiikki minut syksyyn 2015. Hienoa olisi, jos tätä kaikkea voisi kompata lähinnä muistot hienoista kulttuurielämyksistä ja taskuun rutistetuista nenäliinoista. Totuus taitaa kuitenkin olla, että muistan ennen kaikkea oman hölmöyteni. Kävipä nimittäin kerran Kuusamossa näin:

Martti Suosalon tähdittämä Totuus ja valhe -konsertti
Muuramessa

Nostelin Vysotskin levyn toisensa jälkeen levylautaselle ja nautin musiikista. Olin pikkuisen pollea siitä, että osasin ihan melkein ilman apua (vähän kysyin mieheltäni puhelimitse, mutta ihan vähän) käyttää vieraita stereoita. Vasta noin viidennen levyn kohdalla muistin sellaisen pienen levyihin liittyvän piirteen, että niissä on kaksi puolta…

Tämä olisi söpöä, jos olisin syntynyt 1990-luvun lopulla. Sanottakoon kuitenkin, että Vysotski kuoli ikäisenäni, eli 42-vuotiaana. Miehen vei muuten sydänkohtaus, jota olivat edesauttaneet vuosia jatkunut raju alkoholin ja morfiinin käyttö.

Ohessa linkki Susijahtiin:

https://www.youtube.com/watch?v=5Bz4akorfR0