Toinen puhui ja toinen vaikeni

Eikös tuo ihana Boris Akunin tunnu vähän tällä katseellaankin sanovan, että "toimittaja hyvä voisi kysellä enemmän kirjallisuudesta, vähemmän Venäjän nykytilasta..".

Nyt kun olen ehtinyt jo päivän ajan toeta kirjamessujen aiheuttamasta uupumuksesta palaan vielä hetkeksi messukeskuksen hälinään.
Jututin messuilla Mihail Šiškiniä ja Boris Akuninia. Nämä molemmat Venäjältä pois muuttaneet kirjailijat ovat kritisoineet äänekkäästi maan tilaa ja hyökänneet Vladimir Putinin edustamaa hallitusta vastaan. He kuvaavat Putinia likaa ja iljetystä tarkoittavilla sanoilla. Šiškin sanoi jopa olevansa valmis kuolemaan, jos näkisi teoksensa ”Putinin verisissä ja saastaisissa käsissä”.

Se mikä oli mielestäni erityisen kiinnostavaa näissä miehissä oli heidän toisistaan poikkeava asennoituminen politiikkaan. Miesten ajatuksen olivat jota kuinkin samat, mutta halua puhua aiheesta täysin vastakkainen. Siinä, missä Šiškin väänsi kaikki kysymykset vaikka väkisin poliittisiksi, muutoin puheliaan eläväinen Akunin muuttui lyhytsanaiseksi ja synkäksi keskustelun siirtyessä Venäjään. Venäjä oli ikään kuin se ankeuttaja, joka vei miehestä elinvoiman.

Šiškinin kanssa huomasin ajattelevani, että mitenkäs minä nyt saisin tämän keskustelun takaisin kirjallisuuteen ja Akuninin kanssa, että ”mitenkäs tuolta saisi edes yhden kommentin Venäjän nykytilasta”.

Sen enempään politiikkaan enää palaamatta, sanottakoon, että venäläisen kirjallisuuden teema, näytti toimivat Helsingin messuilla hienosti. Se toi paikalle selvästi aiempaa enemmän ulkomaalaista yleisöä. Ihan mahtavaa oli esimerkiksi huomata, että venäläisen kirjallisuuden nykytilaa käsittelevä auditorio-keskustelu veti paikalle niin paljon populaatiota, että iso joukko jäi ovien ulkopuolelle. Ovien taakse jäin tosin itsekin, joten siltä osalta ei ehkä ollut ihan mahtavaa.

Akuninista ja Šiškinistä vielä sen verran, että miehet kertoivat olevansa vanhoja tuttuja.

- Tutustuin Mihailiin Moskovan kirjallisuuspiirissä. Hän oli silloin ehkä 17 vuotta vanha ja selkeästi muita piiriläisiä lahjakkaampi kirjailija. Mihail osallistui kirjapiiriin taiteellisten ambitioidensa takia, mutta minä olin mukana ihan puhtaasti siksi, että moiset piirit vetävät puoleensa kauniita naisia, Akunin veisteli.
Enää Akunin ei surffaa Moskovan kirjallisuuspiireissä. Hän asuu vuoroin Ranskassa, Englannissa ja Espanjassa. Kunkin maan ilmapiiri edesauttaa juuri tietynlaisen kirjallisuuden syntyä. Näin tiedekirjat syntyvät Lontoossa, dekkarit Espanjassa ja ns. vakava nykyproosa Ranskassa.
- Kokeilin Pohjois-Italiaakin, mutta se oli aivan liian ihana ja rentouttava paikka kirjoittamiseen.