Mihail Šiškin ja Putinin pylly

Kirjailija: Venäjän johtoa kritisoiva Mihail Šiškin sanoo romaanin olevan kuin hyvä viini. Se on parhaimmillaan kypsyttyään joitakin vuosia.

 

- Fiktiivisen tekstin kirjoittaminen on aina jonkinlaista sääntöjen rikkomista ja se täytyy tapahtua kirjoittajan äidinkielellä toimiakseen. Jos kirjoittaisin romaanini saksaksi, rikkoisin vain saksan kieltä, venäläinen kirjailija Mihail Šiškin toteaa Helsingin kirjamessuilla.
Tämä ei tarkoita, etteikö Šiškin kirjoittaisi saksaksi tai englanniksi. Esimerkiksi hänen manifestimainen julkaisunsa, jossa Vladimir Putinin sielua verrataan mustaan aukkoon, joka vetää kaiken puoleensa, on kirjoitettu englanniksi.
- Fiktio on kuitenkin fiktiota.
Kysyttäessä Šiškiniltä tämän polyfonisten teosten synnystä, mies hymyilee. Alkaa kertoa universumia koskevaa tarinaa, jossa kosmokset odottavat teoksen syntyä jne. Miehellä on kieli poskessa.
- Mitä se lukijaa kiinnostaa. Se on sama, kuin jos kysyisin säveltäjältä miten hän teoksensa tekee. Eikö tärkeintä kuitenkin ole lopputulos.
Niin kai. En viitsi väläyttää kirjallisuudentutkija korttiani ja sanoa, että en ole ihan tavan lukija. Että minua ihan oikeasti kiinnostaa tekstin synty. Tohtorin hatun esiintuonti on kuitenkin vähän sellainen natsikortti, jota ei pidä toimittajana koko ajan esitellä. Lätkäisen sen haastateltavan pöytään yleensä vain silloin, kun huomaan vastapuolen ylenkatsovan minua ja pitävän vain höpsönä toimittajana. Sanottakoon, että näitä lätkäisyjä tarvitaan eniten nimenomaan kulttuurialalla.

Mutta siis Šiškinistähän tässä oltiin puhumassa, ei minusta.

Šiškin päätti tulla kirjailijaksi 9-vuotiaana. Hän sanoo, että niin se on mentävä, sillä ihminen ei voi aikuisena moista päättää. Silloin on perheet, velvollisuudet ja muut rajoittamassa häntä. Kirjailijaksi ryhdytään aikana jolloin ollaan vapaita. Tämä ei tosin tarkoita, että kirjoja alkaisi silloin heti syntyä. Se esikoisteos tulee mahdollisesti vasta keski-ikäisenä.

Kirjamessuilla kuultu suomalainen uutismies ja kirjailija Matti Rönkä ei tosin tähän kaavaan mahdu. Hän ei nimittäin unelmoinut kirjailijat ammatista tai kantanut sydämessään ajatusta, että sitten joskus. Hän vain ryhtyi kirjailijaksi kun elämä oli rauhoittunut - rintamamiestalo oli korjattu, lapset tehty ja koiria jo otettu. Oli ikään kuin hetki, joka täytyi täyttää jollain.

Šiškin sanoo kuitenkin kirjoittaneensa 9-vuotiaasta lähtien. Teoksia ei toki julkaistu vielä vuosiin ja moni teos ei koskaan päädy pöytälaatikkoa laajempaan levitykseen.

Siskin odotti ensimmäisen romaaninsa kanssa malttamattomana yleisön palautetta. Kun opettajana työskentele äiti sitten tuli töistä kotiin hän sai luettavakseen poikansa esikoisteoksen. Lukiessaan sitä hänen ilmeensä kuitenkin synkkeni ja hän ojensi lopulta tekstin takaisin 9-vuotiaalle pojalleen ja sanoi.
- Misha, sinun täytyy kirjoittaa asioista, joita ymmärrät.
Nuoren kirjailijanalun teksti käsitteli avioeroa. Sittemmin mies on paneutunut itselleen tutumpiin aihepiireihin.
- En ole ammattikirjoittaja, koska en osaa keksiä asioita. Kerron vain asioista, joita olen kokenut, joita sukuni, tuttuni ja naapurini ovat kokeneet. Neidonhiuksen keskiössä esimerkiksi on tulkki, joka työskenteli pakolaiskeskuksessa. Tämä oli Šiškininkin ammatti. Ei tosin ole enää, sillä kirjan ilmestyttyä hän sai potkut.
- Paljastin asioita ja toimintatapoja joita ei olisi saanut paljastaa, Šiškin kertoo.

Šiškin osallistui vuonna 2012 Venäjän valkoiseksi kutsuttuun vallankumoukseen.

- Se oli toiveikasta aikaa. Me uskoimme, että kaikki kääntyy parhaaksi ja Venäjä muuttuu, mutta sitten kävi miten kävi.
Šiškin käyttää vertausta, jossa Putin ja maan hallitus on iso takapuoli, joka istahti mieltään ilmaisseiden ihmisten päälle ja tukahdutti demokratian. Tuo pyllynpainallus sai Šiškinin muuttamaan Sveitsiin.
- Kävin siellä viimeksi vuosi sitten, mutta en aio mennä uudestaan. Maan ilmapiiri on vastenmielinen. Viimeinen tippa oli Moskovan suurimman kirjakaupan seinälle ripustettu juliste, jossa oli kuvia monista tutuistani. Heidän joukossaan oli esimerkiksi hyvä ystäväni, kirjailija Boris Akunin. Julisteessa luki isolla Maan petturit.
Näillä maan nykytilaa kritisoineilla kirjailijoilla on satojatuhansia lukijoita Venäjällä, mutta yksikään ei vaatinut julistetta poistettavaksi.
 - Venäjällä voi asua vain, jos on hiljaa. Ihmiset kulkevat peloissaan ja pää painuksissa, Šiškin toteaa.

Vaikka Šiškin puhuu voimakkain sanoin ja vuolaasti Venäjän nykytilasta, ei poliittiselle kritiikille ole sijaa hänen romaaneissaan. Moniäänisen ja lomittaisten juonikuvioiden värittämän Neidonhius-romaanin pääteema on rakkaus.

- Politiikan käsittely on toimittajien, ei kirjailijoiden, työtä.
Šiškin vertaa kirjailijaa sotilaaseen, jolla on käytössään mannerten välinen ohjus. Toimittajalla taas on tarkka-ampujalle sopivampi ase.
- Et sinä halua ampua yhtä ihmistä ohjuksella. Kirjailijalla on isommat ja tärkeämmät tavoitteet, kuin päivän politiikka. Hyvä kirja on kuin viini. Se paranee ajan kanssa, eikä kahdenkymmenen vuoden päästä ole mieltä lukea fiktiota, jonka keskiössä on vuoden 2015 poliittinen tilanne Venäjällä. Kirjailijana keskityn tärkeämpiin asioihin, mutta kansalaisena en voi vaieta.

Šiškin arvelee 1930-luvun saksalaisten kirjailijoiden epäonnistuneen tehtävässään, sillä he eivät onnistuneet välttämään toista maailmansotaa. Tämä ei tarkoita, että heidän olisi pitänyt kirjoittaa suvaitsevamman politiikan puolesta, vaan pikemminkin ihmisyydestä.

Siskinin Neidonhiuskin tähtää parempaan aikaan, vaikka se sisältää runsaasti julmuuksia.
- Niitä samoja, joita jokapäiväisessäkin elämässämme on, mutta joita emme halua nähdä. Romaani ei kuitenkaan käsittele julmuuksia vaan niiden voittamisesta. Vaikeat asiat voi voittaa vain inhimillisellä lämmöllä. Meidän pääaseemme maailman julmuutta kohtaan on lämpömme.
Šiškin sanoo uskovansa siihen, että ihminen joka lukee, ei aloita sotaa. Tähän ajatukseen tukien hän on varma, ettei Putinin yöpöydältä löydy Neidonhiusta.
Venäjän epävakaista ajoista huolimatta, Šiškinin seuraavakin teos käsittelee onnellisuutta.
- Kustantajani on tästä varsin onneton. Onnellisuus ei näet ole yhtä myyvä aihe kuin onnettomuus, mies hymyilee.