Jylhiä maisemia katsellessa olin ymmärtävinäni vähän paremmin tuon norjalaispoliisin repaleista sielunmaisemaa. Satamassa kävellessä olin jopa melko varma siitä, että Holella oli teninä tapana hengata viereisellä rautatieasemalla. Unelmoi siellä ehkä suuremmasta maailmasta.
Sitä sanotaan, että kun
joku todellinen paikka tai ihminen tuodaan osaksi romaania eli fiktionalisoidaan, se ei oikeastaan tuo todellisuudesta
mukanaan mitään mitä kirjailija ei mainitse. Holen synnyinkaupungiksi mainittu
Åndalsnes ei siis vastaa todellista kaupunkia. Se on vain jonkinlainen muistuma
siitä.
Sama lainalaisuus koskee myös
todellisuudesta fiktioon siirrettyjä henkilöitä. He eivät sisällä koko
todellista historiaansa. Fiktiivisessä tekstissä esiintyvä Kekkonen on siis kalju ja
Suomen entinen presidentti vain jos kirjailija sen toteaa. Jyväskylässä puolestaan
ilmestyy Keskisuomalainen ja siellä on Tanssisali Lutakko, vain jos se tulee
tekstissä puheeksi.
Todellisuudessahan asia
ei tietenkään voi toimia ihan näin, vaikka ranskalainen kirjallisuudentutkija Gérard Genette kuinka niin väittääkin.
Ihmismieli ei kykene eliminoimaan tuntemaansa kokonaiskuvaa vaan se täyttää esiintyvät tiedonpuutteet muististaan.
Ehkä
Genette loppujen lopuksi tarkoittaa teoriallaan pikemminkin sitä, ettei kaikkea
todellisuuden faktaa voi sitoa fiktion viitteeseen. Tärkeintä on kaiketi sisäistää
se, että todellisuuden tekijät voivat vaikuttaa fiktioon, mutta fiktiossa
esitettyjen seikkojen ei tule siirtyä totuutena reaalimaailmaan.
Tästäkin huolimatta, olin
vähän pettynyt, että Åndalsnesin sataman kahvilan nurkkapöydässä ei istunut
pitkää, karun puoleensavetävää ja arpista miestä. Olisin suonut Holen rikkoa tuon
todellisuuden ja fiktion rajan edes kerran – minun takia.
 |
| Kiipesiköhän Harry Hole tuon vuoren päälle nuorena? Tiedä vaikka olisi kiivennyt monta kertaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti