Lainausmerkit uskolliseen tulevat siitä, että hataran muistikuvani mukaan originaaliin pätkään ei kuulunut sen paremmin sukkahousuihin piilotettua banaania, krapulaista isoäitiä kuin puolialastonta, miespuolista punahilkkaakaan. Voi toki olla, että muistan väärin. Siitä, kun viimeksi kyseisen sadun luin, on vierähtänyt melkoisesti vuosia. Nähtävästi aivan liian monta.
Näytelmä oli ”vitsi, te
olette pöljiä”- tavalla hauska. Hekottelin kovasti, vaikka se hauskin juttu ei
läheskään aina ollut näytelmän toteutus vaan toteuttajat itse – se, kuinka
aikuiset miehet pistävät itsensä estoitta peliin.
Näytelmässä (lue: näyttelijöissä) oli iso
ripaus kylähulluutta. Tekemisen riemua ja täydellistä
välinpitämättömyyttä siitä ”miten pitäisi olla”. On älyttömän vapauttavaa
kohdata ihmisiä, jotka ajattelevat ensin mitä olisi kiva tehdä, toteuttavat sitten proggiksen, eivätkä todennäköisesti edes lopuksi tule käyttäneeksi aikaa yleisen mielipiteen ja ulkoisen vastaanoton pohtimiseen.
Vaikutuin näytelmästä
niin, että tilasin duon heti esiintymään synttäribileisiini.
Olkihevoslaiset lupasivat vetää juhlissa Elinikä-näytelmän ja uhkailivat myös alustavasti näyttelevänsä Taru sormusten herrasta -trilogian viidessä minuutissa.
Pelon sekaisesti mietin, onko alastomana tällä kertaa Gandalf vai kenties Frodo...
 |
| Olkihevosen miehistä minulle ei ollut kuvaa, mutta tämä vakavamielinen ja pistäväkatseinen Keskimaan asukas löytyy ihan omasta pihapiiristä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti