Tulkoon valkeus ja rock



Ihan hauskaa siellä Flowssakin näytti viime
kesänä olevan..

Aurinko armas kuivas satehen…

No ei sentään sadetta, mutta valaisi maailman kuitenkin hetkeksi. Kuluneena viikkona olen lukenut loputtoman määrän facebook-päivityksiä tästä odottamattomasta valoilmiöstä. Ja toki ihan syystäkin. Auringon poissaolon konkreettisuuden ymmärtää ja tuntee luissaan todellisesti vasta silloin, kun tuo keltainen pallo pitkän tauon jälkeen kurkkaa taas pilven takaa. Silloin vasta käsittää, että ”Kyllä. Tuota tyyppiähän minulla on ollut pirullisen kova ikävä jo kuukausien ajan.”

Taivaallinen kirkastuminen vei ajatukseni kesään. Jännää muuten, että kun näin talvella ajattelee kesää, siihen ei koskaan kuulu hyttysiä, paarmoja tai sadetta – pelkkää pilvetöntä taivasta ja humisevia koivunlehtiä vain.

Mutta siis kesä. Joskus ikävuosina 15-25 pidin itsestään selvänä, että kesään kuuluvat ainakin Ruisrock ja DBTL-festarit. Usein myös esimerkiksi Ankkarock ja Provinssirock. Sillä, mitä bändejä kyseisiin tapahtumissa esiintyi, ei ollut niin kauhean suurta merkitystä. Sinnehän mentiin, vaikka esiintymislista olisi ollut köyhänlainenkin – toki sellaiset helmet kuin vaikka Nirvana, Faith No More, Aerosmith, Red Hot Chili Peppers ja DAD olivat ihania lisäbonuksia, mutta tärkeintä oli kuitenkin se ihmisten yhteen kokoontuminen, kevyt humalatila, parhaat ystävät ja timotei suupielessä.

Sittemmin olen kai tullut vanhaksi, sillä en ole käynyt kyseisillä festareilla vuosikausiin. Viime kesänä kuitenkin ryhdistäydyin ja menetin saman tien sekä Naamat- että Flow-neitsyyteni. Ensimmäiselle vannoin syvää rakkautta ja jälleennäkemistä, jälkimmäisestä totesin, että ”ihan yes, mutta pohjimmiltaan haluan festarini nurmikolla, en asfaltilla”.

Tästä huolimatta odotan kuitenkin kärsimättömästi Flown päivälippujen myyntiintuloa. Kun viimeksi näin Nick Caven livenä purskahdin liikutuksesta spontaaniin itkuun – tulevana kesänä en odota itseltäni yhtään sen rationaalisempaa reaktiota.

Myös niitä Naamojen lippuja ajattelen jatkuvasti pelonsekaisin ajatuksin ja  huolestuneena - ne kun tuppaavat tulemaan myyntiin aina jotenkin ihan huomaamatta ja jo tunnin päästä tarjolla on enää vain "ei oota".

 

Muuramen rockfestari Naamoilla esiintyi viime kesänä mm. Kari Tykkyläinen, joka sijoittui juuri Hesarin Suomen mielenkiintoisin ihminen äänestyksessä toiseksi. Lisättäköön vielä, että mielestäni eka sijakin olisi ollut ihan paikallaan.