Unelmien messut

Unelmien perässä vaeltava pohjoisen kansa.

Heiluin kolme päivää Helsingin matkamessuilla. Hioin ja loin kovasti kontakteja ja esiinnyin Egyptin osastolla haastattelijana ja jonkinlaisena tarinan vääntäjänä. Sanottakoon, että tämä toki välillä tarkoitti mm. sitä, että jouduin manaamaan apuun faaraoiden henkeä ja ties mitä saadakseni vaikkapa vain mikrofonin toimimaan. Se todellinen Egyptiin liittyvä faaraoiden kirous ei näet ole vatsatauti, vaan kattava asioiden takkuaminen… Mutta eipäs parjata Egyptiä, joka on oikeasti ihan kiva maa ja jonne, niin uskon, on turvallista matkustaa.

Tutankhamonin naamion jäjennös Egyptin osastolla.

Jututin messuilla mm. Kreikan matkatoimiston edustajaa. Kysyin, että mitenkäs kun teillä on tuo taloudellinen tilanne pikkuisen huono. Että miten se heijastuu maan matkailuun. Nainen katsoi minua hymyillen ja sanoi: ”Meitä kreikkalaisia huolestuttaa pikemminkin teidän tilanteenne. Kun taloutenne työllisyytenne on ajautunut niin heikkoon tilaan, pelkäämme, ettei teillä ole enää varaa matkustaa lomalle Kreikkaa.”

Niinhän se on. Oma pesä tuntuu puhtaalta kun tuijottaa naapuripesän roskakasoja – kreikkalaisten tilanteen päivittely ei poista sitä tosiasiaa, ettei meillä täällä Suomessakaan nyt ihan kauhean loistokkaasti parhaillaan mene.

En ole aikaisemmin osallistunut matkamessuille ns. tavan kansan päivinä, vaan ollut paikalla vain ammattilaisten aikaa toimittajien, matkajärjestäjien, lentoyhtiöiden yms. kanssa. Olin kokemuksesta aika hämmästynyt. Kun messut aukesivat perjantaina kaikille porukkaa oli ”kuin meren mutaa”, ”pilvin pimein” ja mitä näitä nyt on muita näitä luonnosta ammennettavia ilmaisuja. Ihan pirukseen siis. Ja lauantaina tilanne oli vielä astetta hurjempi.

Kansainvälisten bloggarien illanistujaisissa
vieraili myös hevisaurus...

Mietin, että mitä nämä täällä tekee. Kyseessähän on vain halli, joka on täynnä matkamyyjiä ja maiden edustajia. Kaiken tämän informaation saisi periaatteessa netistäkin ja kaikki messutarjoukset voi lunastaa kotisohvaltakin käsin.

Yksi syy on toki se, että messuilla täsmällisiin kysymyksiin saa täsmällisen vastauksen. Juuri sitä omaa juttua ei tarvitse ruotia esiin kymmenien tai satojen nettiosumien joukosta tai odottaa korva punaisena, että joku vastaa tavoitellusta lentoyhtiön tai matkatoimiston numerosta.

Mutta suurin messuintoilun syy on nähdäkseni kuitenkin tämä: kun ulkona on kylmää, tuulista ja loskaista, messuhallissa vallitsee unelmasää – tai siis unelmointi sää. Aurinkoisia esitteitä selatessa ja kuunnellessa takana olevalla ständillä esiintyvää kuubalaista yhtyettä, sitä melkein tuntee toppahousujen muuttuvan bikineiksi ja esitteistä raskaan laukun rantapyyhkeeksi.

Messuilla kiertäminen käy jalkojen päälle.

Messut on auki vielä huomenna, joten sinne vaan unelmoimaan. Itse taidan kyllä unelmoida itseni junan kyytiin ja körötellä kotiin Muurameen. Auringon sijaan unelmoin juuri nyt nimittäin omasta ajasta ja ruuhkattomista tiloista.