Arjen ihanan harmaat sävyt

Almanakassa luki eilisen kohdalla Tuomas Hallivuon näyttelyn pressitilaisuus ja avajaiset. Päivässä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi tunteja, joten jouduin jättämään tilaisuuden väliin. Tänään oli toisin ja kaarsin aamupäivästä Jyväskylän galleria Ratamon pihaan.

En ehtinyt katsoa kuin pari ensimmäistä teosta, kun puhelimen soitto katkaisi fiilistelyn. Voi olla, että ihmisen olisi korrektia sulkea puhelin galleriassa siinä missä vaikka konsertissa tai teatterissakin, mutta itse tulen näin tehneeksi vain harvoin. Näin ehkä jo siksikin, että freelancerina haluan olla aina valmis pomppaamaan jos joku pyytää juttukeikalle.

Mutta siis siitä puhelusta. Soitto sisälsi työasioita ja juttukeikan sopimista uuden julkaisijatahon kanssa. Olen aiheesta lievästi sanottuna innoissani ja siirryin siksi ajatuksissani ihan toisiin maisemiin – siihen aivojeni paikkaan jossa myydään omaa osaamista, käsitellään rahaa, tekstikokonaisuuksia, jutustellaan videokuvaamisesta ja neuvotellaan merkkimäärästä.

Yllä yksityiskohtia teoksesta Lonely Rider.

Puhelun päätyttyä hämmästyin huomatessani, että seison yhä Ratamossa. Tämän hetkellisen siirtymän ansiosta astuin ikään kuin uudestaan sisään Hallivuon näyttelyyn ja olin siitä ehkä vielä astetta innostuneempi kuin ennen puhelua.

Kotiin ajaessani mieleni täytti seuraava ajatus: Tuomas Hallivuon töissä on jotain samaa kuin parhaassa mahdollisessa työkeikassa. Mukana on toisaalta arkista, harmaata ja ajoittain ankeaakin puurtamista, mutta samanaikaisesti pinnan alla kuplii rakkaus asiaan.

En nyt tarkoita, että Hallivuon kuvista tihkuisi ankean puurtamisen fiilis, vaan sitä, että arki on parhaimmillaan sellaista miltä se kyseisen taiteilijan töissä näyttää: hersyvän harmaata.


Vaikka Hallivuo käyttää töissään myös värejä, innostun itse ehkä eniten miehen mustavalkoisista töistä tai töistä, joissa värin läsnäolon unohtaa helposti.

Näyttelyn suosikkityökseni nousi Lonely Rider. Vaikka teos on sävyltään ja tunnelmaltaan jollaintapaa likaisen harmaa ja tunkkainen, jättää läsnä oleva huumori, sarjakuvamainen ilmaisu ja risteilevät mielleyhdistelmät kuvasta kaikkea muuta kuin tunkkaisen olon.


Tuomas Hallivuo Neljä huonetta ja heittiö Galleria Ratamossa (Veturitallinkatu 6) 14. Joulukuuta asti. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

 

Ratamon tila harmaine lattioineen sopii älyttömän hienosti
yhteen Tuomas Hallivuon kuvien kanssa. Vasemmalla
suosikkiteokseni Lonely Rider ja vieressä teos Kolmio. 

Nurkkakunta 2011-2014