Pitkä matka Puerto Ricoon

Lisko ja lauma pohjoismaalaisia toimittajia Puerto Ricon San Juanin vanhassa kaupungissa.

Olin viime viikolla Karibian auringossa. Nyt tosin tuntuu siltä, kuin reissusta olisi jo viikkokausia. Kesä on joskus niin hektistä aikaa, että viikko venyy – jos nyt ei vuosiksi – niin kuukaudeksi nyt ainakin.

San Juanin vanhan kaupungin pastellitalot.

Kissanpäivät 34 asteen helteessä.

En karannut Puerto Ricoon ja Fort Lauderdaleen auringon kaipuun takia, vaan olin työreissussa Norwegianin järjestämällä pressimatkalla. Ystäväni olettavat - tarkennuksistani huolimatta - tämän tarkoittavan lähinnä loputtoman rentoa lojumista auringossa, mutta sanottakoon, ettei se ihan sitä ole. Edellisen pressimatkan jälkeen hoidatin kylkeen ilmestynyttä vyöruusua ja tänään kävin lääkärissä suuhun tupsahtaneet afta-plantaasin takia. Reissut ovat siis ihania, mutta myös ”pikkuisen” raskaita.

Ilta aurinko laskee San Juanissa.

Matkani kohti Puerto Ricoa lähti Helsingistä aamulennolla noin klo 8. Aika tasan 24 tuntia myöhemmin Dreamliner-koneen pyörät iskivät Karibian saaren kenttään. Välissä olin kuluttanut seitsemän tuntia Lontoon Gatwickin tuolia ja vaihtanut konetta myös Fort Lauderdalessa. Herätessäni seuraavana päivänä jet lagisena kuuman kosteaan +34 asteiseen päivään olin kuitenkin sitä mieltä, että tämä oli matkan väärti.

Hymynaamoja vanhan kaupungin kaduilla.

Madventuresin Riku Rantala sanoi joskus haastatellessani tätä Keskisuomalaiseen, että hankala matka ja haastava tavoitettavuus tekevät paikasta erityisen. Näin jo siksikin, että kun perillepääsy on työn takana, tuntuu saapuminen kohteeseen erityiseltä. Toinen syy erityisyyteen on siinä, että kohde on mutkien takana, eivät kaikki vaivaudu sinne. Perus pakettimatkalaiset loistavat poissaolollaan.

Puerto Rico ei toki enää kauaa ihan näin hankalan matkan päässä ole, sillä pressimatkan tarkoitus oli tuoda nimenomaan esiin maa, jonne Norwegian tekee talvesta 2015 lähtien suoria lentoja pohjoismaista. Suomi ei valitettavasti näiden pohjoismaiden joukkoon kuulu, mutta matka helpottuu kuitenkin huomattavasti, kun konetta ei tarvitse vaihtaa enää muualla kuin vaikka Tukholmassa.



Norwegianin tiedottaja Charlotte Holmbergh Jacobsson totesi reissussa, että suomalaiset joutuvat usein kärsimään näissä reittijutuissa, mutta toisaalta, he (eli me) olemme pohjoismaalaisista myös niitä, jotka emme pienistä vastoinkäymisistä valita.

Tämä lienee totta. Ehkä kansanluonteeseemme kuuluu synnynnäisesti se, että arvostamme kokemuksen astetta korkeammalle, jos olemme joutuneet tekemään sen eteen vähän töitäkin. Eikös esimerkiksi saunan löylyt maistu parhailta silloin kuin kouria koristaa puunhakkuusta syntyneet vesikellot ja kahvi maistuu parhaalta kannon nokassa istuessa jos jalan vieressä on ämpärillinen vastapoimittuja puolukoita.



Vesi näyttää miltei liian turkoosilta ollakseen totta.

San Juanin kadut ovat täynnä elämää arkenakin.