Zen ja Naamojen lipunmyynti

Jelmun teltta Yläkaupungin Yössä. Lavalla Terveet kädet.

Perinteisesti olen näihin aikoihin kirjoittanut bloggauksen, jossa nyyhkin ja ulisen jääneeni lähtöruutuun Naamojen lipunmyynnin pikajaossa.
Viikot ennen heinäkuun loppupuolta ovat olleet tuskaisat ja unettomat. Olen kieriskellyt hikisenä painajaisissa, joissa kenelläkään ei ole myydä minulle ylimääräistä lippuaan. Tuo kesänalun stressi on vanhentanut minua useilla vuosilla.

Tänä vuonna en vanhene kuin kalenterivuoden verran. Taskussani on nimittäin liput jotka sain zenmäisellä pitkäjänteisyydellä ja maltilla. Toisin sanoen päivitysnapin sinnikkäällä painelulla vaiheessa jossa järjestelmä oli jo kaatunut, liput muka loppu ja siippanikin poistunut lannistuneena paikalta.

En vaipunut epätoivon alhoon vaan puhalsin jo hetkittäin irrealistiselta tuntuneeseen toivon kipinään ja sain liput.

 

Nyt on siis melkein jo kesä, sillä Naamat-tiketti on selvä merkki kesän tulosta. Toinen merkki oli viimeviikkoinen Yläkaupungin yö. Tästä piti kirjoittaa jo aikaisemmin mutta en siltä "onnistunko saamaan liput Naamoille vai en" -jännitykseltä kyennyt...

Kävin pari viikkoa sitten haastattelemassa teatterimies Jussi Myllymäkeä joka nähdään kesällä Pirunpellon Sorjosen roolissa Riihivuori teatterin lavalla Muuramessa. Mies haukkui runsaita kirosanaketjuja käyttäen Yläkaupungin yön. Että kyse on nykyään enää baarien paksuista kaljamyyntituloista ja köyhien taiteilijoiden sydämettömästä riistämisestä.

Itsekin olen sitä mieltä, että tapahtuma on siirtynyt vähän kiusallisen paljon kadulta kapakoihin, mutta toisaalta tapahtumat ovat ilmaisia ja perinteisten baarien ohella moni kulttuuriesitys nähdään esimerkiksi yliopiston tiloissa, Lounaispuistossa ja museolla.

Seisoessani lauantai-illalla Jelmun teltassa tilanne ei näyttänyt yhtään Myllymäen parjaaman kaltaiselta riistolta. Ihmisiä oli toki kuin meren mutaa, mutta kaljatiskin sijaan nämä tuntuivat parveilevan lähinnä lavan edessä.

Mieleen jäi elävästi takanani seisoneen keski-ikäisen miehen tilitys siitä, kuinka Terveiden käsien keikka osui kiusallisesti lähes samaan ajankohtaan lauantain saunavuoron kanssa. Kummastakaan ei sopinut jäädä pois. Nopealla kylpemisellä ja rivakalla fillaroinnilla mies oli kuitenkin nyt juuri siellä missä halusikin: Yläkaupungin yössä, Jelmun teltassa nauttimassa ilmaiseksi Terveiden käsien keikasta. Ja vieläpä saunanraikkaana.

 

Lopuksi palattakoon vielä siihen olennaisimpaan: Huraa. Mulla on liput Naamoille ja kohta on kesä!