Englanninlakritsin värinen auto ei mene hukkaan

Autokolumni Ksml 22.5.2015

Tiesittekö, että Suomen varoitusliikennemerkit ovat punakeltaisia siksi, että ne erottuisivat hankien keskeltä? Muualla varoitusväri on yleensä punavalkoinen. Minä en tiennyt. En myöskään tiennyt, että ajamme usein hankien keskellä, mutta ajatus siitä, että joskus olisi taas sellaisia oikeasti pitkiä ja valkoisia talvia on toki mukava.

Väreistä tuli mieleen, että muistan kuulleeni valkoisten ja harmaiden autojen joutuvan muita värejä keskivertoa useammin onnettomuuksiin. Mietin, johtuuko tämäkin hangista ja harmaansävyisistä rospuuttokeleistä. Oletettavasti kuitenkin siitä, että Suomi-poika suosii näitä ”ei minkään värisiä” –autoja. Tottahan ne siis joutuvat muita useammin liikenneonnettomuuksiin, jos ihmisillä on nimenomaan sen värisiä autoja…

Autojen väristä on lyhyt ajatussilta appeni edelliseen autoon. Mies ajoi usean vuoden ajan englanninlakritsaksi kutsutulla autolla. (En tiedä tiesikö hän itse tätä kutsumanimeä, mutta tietää ainakin nyt.)

Auton helma oli roosa ja yläosa valkoinen. Merkkiä en muista, sillä väritys vei kaiken huomioni. Ja niin vei muuten muidenkin huomion. Auton tunnisti jo kilometrin päästä ja jos ajopeliä meni joskus lainaamaan, sai Muuramen kylillä pyöriessä olla käsi koko ajan vilkutusasennossa.

Omalla autollani moista ei tapahdu. Ensinnäkin siksi, etten tunne ihan kaikkia kyläläisiä ja toisaalta siksi, ettei autoni juurikaan erotu muiden autojen joukosta. Aina en erota sitä toki itsekään.

Viime viikolla saatoin Hyundaitani huoltoon. Näin mieheni parkkeeraavan auton pihaan ja kiikuttavan avaimet korjaajalle. Istuin Peugeotissani ja odotin. Ajaessani sitten pihasta sivuutin Hunksini ja totesin yllättyneenä, että ihan samannäköinen kuin meillä.

Tajusin sentään ihailevani omaa autoani ennen kuin vierustoverin hämmentynyt ilme ehti muuntua sanoiksi. Arvelen sanomatta jääneen kommentin sisältäneen viittauksen siihen kuinka kultakalanmuistia voi esiintyä aikuisissa naisissakin.

Mutta vielä siihen appeni autoon. Viime viikolla näin liikenteessä astetta hurjemman version englanninlakusta. Siinä valkoiseen ja roosaan oli lisätty raita nurmikon vihreyttä. Jos tarkoitus oli kumota roosan tyttömäisyys, siinä ei ihan onnistuttu. Yksi asia kuitenkin on varma. Omistajan ei tarvitse parkkipaikalla ihmetellä minne auto tuli parkkeerattua.

Sanottakoon, että apelleni huomiota herättävän auton vaihtuminen yksiväriseen biiliin tuotti aluksi pikkuisen ongelmia. Ensimmäisellä kauppamatkallaan mies ehti harhailla melkoisen ringin parkkipaikalla ennen kuin oikea auto löytyi. Tällöinkin se taisi löytyä sillä, että näkökenttään osui paremman suunnistuskyvyn omaava vaimo, joka odotti auton vierellä ja ihmetteli siipan harhailua autorivien välissä.

Vastaavankaltaisia tilanteita on saattanut olla useampikin, mutta niistä on vaiettu. Niinhän se nimittäin on, että kerran tapahtuva moka on hauska, mutta jos samaan ansaan lankeaa uudestaan, ei se enää naurata. Ei ainakaan asianomaista itseään.