torstai 17. huhtikuuta 2014

Ajatuksia Burmasta vol. 2

Ngapalin rannalla maistui Caipirinha.

Ennen kuin suussa maistuu lammas ja mämmi, palaan vielä taannoiseen Burman matkaan. Reissusta on toki jo muutama viikko, mutta huomaan yhä mieleni karkaavan yhä toistuvasti valkoisen hiekan ääreen ja palmun lehtien havinaan. Burma pyörii mielessä. Onneksi ei enää vatsassa.

Vatsasta ajattelin kuitenkin kirjoittaa. En lähde Pääsiäisähkyn välttämiseksi kuvailemaan vatsataudin oireita, vaan kerron älyttömän hyvästä ruoasta ja kiusallisesta jatkuvan kylläisyyden tunteesta.

Sitä sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä, mutta eipä kasvakaan kun on oikein pirun kuuma. Vaikka edessä oli toistuvasti ihan mielettömiä herkkuja, tyhmä maha sanoi Burmassa aina jo heti alkulämmittelyiden jälkeen että kiitos tämä riittää. Että minä tulen ihan kivasti toimeen normaali annoksieni kymmenesosalla. Että minäpä päätin nyt reissun kunniaksi ryhtyä kuluttamaan ihan vaan hiiren annoksien kokoisia ruokamääriä. Argh.
 
Näistä Yangonin herkuista
näen yhä märkiä unia.
Syy ei ollut missään vatsapöpössä tai  huonossa ruoassa vaan yksinomaan kuumuudessa. Vedenjuonnista (saati sitten oluen hörpinnästä) ei voinut tietenkään tinkiä vatsalaukun mahtuvuuden eduksi kun 39 asteen kuumuus vaati melkoista "non stop"-nesteytystä.


Ahhh...
Nyt Suomessa villasukat jalassa ja shaali hartioilla mietin kaiholla Burman herkkuja. Nyt jaksaisin ahmia noita mausteisia merenherkkuja, kasviksia ja tuoreita hedelmiä vaikka kuinka paljon vaan eivätpä ole Burman herkut täällä. Eivät ole koko Suomessa, sillä täältä ei burmalaista ravintolaa löydy. Kylläpä harmittaa.

Ruoasta puheenollen, jännää miten helposti ja kritiikittömästi sitä tulee uskoneeksi kirjoitettua tekstiä. Matkaseurueestani moni oli nimittäin lukenut kanssani saman netti-artikkelin Burmasta jossa maan ruokaa parjattiin mauttomaksi ja osin jopa länsimaiseen makuun sopimattomaksi. taidettiin mainita hapatetut tuotteet, jotka vääntävät suupielet alas ja vatsan ylös.

Todellisuus oli kuietnkin toisenlainen. Yllätys oli iso kun ruoka oli oikeasti ihan helkkarin hyvää ja mukavan mausteista. Yhden ihmisen, ainakin omaan kokemukseeni nähden täysin vääristynyt näkemys paikallisesta ruoasta, johti pahasti harhaan.Siitä tuli mielee, että sitä voisi yrittää aina muistaa hämmentävän tarkkasilmäinen tosiasia, että yhden ihmisen mielipide on vain yhden ihmisen mielipide....

Lääkärikin kaiketi suosittelisi anti-malia
rommin juomista
Lisää herkkuja.




















Finnmatkojen Burman reissut tulevat myyntiin 30.4.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti