KIRJAMESSUT VOL. 2 ja kakkaa lattialla

Tänään alkaneiden Jyväskylän kirjamessujen näytteilleasettajista ja esiintyjistä voisi päätellä, että Jyväskylä sijaitsee Keski-Suomen sijaan, jossain kiven heiton päässä Jäämerestä. Ehkä Nuorgamissa. Tarkemmin ajateltuna tämä mielikuva syntyy nimenomaan läsnäolollaan poissa loistavista esiintyjistä. Heistä, jotka eivät ole vaivautuneet tänne jumalan selän taa.

 

Aluksi tämä tuntui ärsyttävältä. Helsingin kirjamessujen vakiokävijänä, vertaan tapahtumaa väkisinkin pääkaupunkiseudun vastaavaan. Tämä vertailu ei ole Jyväskylälle edukseen. Kirjamessumme vaikuttavat kotikutoisuudellaan lähinnä Helsingin messujen maalaisserkulta. Paikoin esimerkiksi tuntuu, ettei asioita ei ole mietitty ihan loppuun asti. Kuulin monen mm. kiroavan sitä, ettei esiintymislavoja ole merkitty näkyvästi. Lavojen ohjelma taas on niin pienellä, ettei siitä saa selvää. ”Tämäkö minun pitäisi nähdä lukea”, vanhempi naishenkilö osoitti ohjelma-lappustaan ja pyöritti päätään.

 

Mutta siis siitä Helsingin ja Jyväskylän vertailusta. Lähtökohtaisestihan moinen rinnastaminen on ihan hölmöä, mutta koska messumme ei ole yrittänyt keksiä pyörää uusiksi missään suhteessa, on se väistämätöntä.

Ei ole kirjamessuilta tämä, vaan työhuoneestani.

Mietinkin, että eikö tapahtumasta voisi tehdä omanlaistaan ja reilusti keskisuomalaisuutta painottavaa. Jyväskylälle omaa on nähdäkseni monipuolisuus. Meillä on kaupungin kokoon nähden paljon eri taiteenalojen osaajia.

Minun mieleisilläni Jyväskylän Kirjamessuilla – joka tosin kantaisi pikemminkin nimeä Jyväskylän taide- tai kulttuurimessut – mukana olisi koko taiteen kirjo. Kaupunginteatteri olisi mukana muullakin kuin lippu-ständillään. Se esittäisi harrastajateattereiden ohella pätkiä ohjelmistostaan ja toisi ennen kaikkea haastateltaviksi näyttelijöitä ja ohjaajia. Salin yhdessä nurkassa esiintyisi akustisena vuoroin muusikoita, runoilijoita ja tanssijoita. Kuvataiteilijat kantaisivat teoksiaan näytille ja nousisivat lavoille puhumaan taiteesta.

Yhteispaneelissa kirjailija, kuvataiteilija, tanssija, muusikko, taidekäsityöläinen ja kulttuurintuottaja pohtisivat vaikka taiteen vaikutusta nykypäivän maailmassa. Ja koska Jyväskylä on Aallon kaupunki, niin mikä ettei mukaan voisi puristaa pikkuisen arkkitehtuuriakin ja huonekalusuunnittelua.

 

Toki voidaan sanoa, että eikö Jyväskylän kesä jo edusta tällaista monikulttuurista taidetapahtumaa. Edustaa toki, mutta minä puhunkin messuista en festivaaleista.

 

Loppukaneettina mainittakoon, että messujen tulisi alkaa perjantaina, jotta koululaiset pääsisivät luokkineen mukaan. Tämä on toki suoraan Helsingin messuilta omaksuttu idea, mutta jos pyörä toimii, ei sitä tule hylätä tai keksiä aina uudenlaiseksi.

 

Ja sitten vielä huomio kirjamessujen kanssa samaan aikaan järjestettävistä Showlinkpets2016-eläinmessuista, joiden alueella piipahdin ehkä viiden minuutin verran. Seuraava päättelyketju muistutti minua siitä, miksi ei oikein tykkää koiraihmisistä: ”Olen sitä mieltä, että koirani on niin erityinen, että se on vietävä kisaamaan ja näytille messuille. Koirani ei kuitenkaan ole niin erityinen, että se olisi sisäsiisti ja ymmärtäisi olla kakkimatta messukeskuksen lattialle. Minä itse taas olen sillä tapaa erityinen, etten ymmärrä korjata lattialle kakkineen koirani jätöksiä pois.”

Että silleen…

 

Jyväskylän kirjamessut, viinimessut, Showlinkpets2016 Jyväskylän Paviljongissa 12.-13.3. Lauantai 12.3.16 klo18 asti. Sunnuntai 13.3.16 klo 10 – 17 (Huom! Viinimessut ovat auki klo 11-20 ja Ruoka klo 9-20.)

 

 

Lämmin pylly tuotti viluiset varpaat

Joskus sitä ei ole muka mitään kirjoitettavaa ja sitten on niitä hetkiä, jolloin voisi kirjoittaa viikon autokokemuksista vaikka pienen romaanin. Sanomattakin on selvää, että heikosti kirjoitusaiheita tarjoavat viikot ovat elämisen kannalta sujuvampia. Viime viikko ei ollut tällainen. Taaskaan.

Viikon ensimmäinen mutka tapahtui kampaajalla. Hiushommat menivät suunnitellusti, mutta kampaamovisiittiin tuli 60 euroa lisää auton seisoessa väärässä paikassa. Parkkipirkko varmasti arvasi hämmentyneen reaktioni, koska oli alleviivannut sakosta selityskohdan ”Pysäköinti merkityn pysäköintipaikan viereen tai osittainkin sen ulkopuolelle”.

Ymmärrän, ettei tuoreehkolle pihakadulle haluta autoja joka paikkaan. Se kuitenkin tuntuu melkein kiusaamiselta, että tällainen kielletty pätkä sijoitetaan juuri kohtaan jossa tönöttää parkkiautomaatti.

 

Loput tästä tänään Keskisuomalaisessa julkaistusta kolumnistani löytyy osoitteesta:

 

 

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/L%C3%A4mmin-pylly-aiheutti-viluiset-varpaat/740195

"Jeesus ja Tyler kävivät täällä"

Seiniin piirretyissä graffiteissa, tageissa tai liikennevalon kylkeen läimäistyissä tarroissa on jotain, joka vetää minua puoleensa. Jotain, joka sanoo, että ne on pakko tallentaa filmille, vaikka niiden lähtökohtainen idea on nähdäkseni juurikin olla osa katukuvaa - ei kenenkään kuva-albumia.

Tässä siis viimeisimmän reissun tunnelmia ja mielenilmaisuja Israelista. Lopussa vähän toisenlaisia seinäkirjoituksia. 

 

 

Koska ihmisellä on aina ollut (ja yhä on) pakottava tarve kertoa, että minä olin täällä, seinäkirjoituksia löytyy myös kirkkojen ja kappelien seinistä. Tässä muutama raaputus Via Dolorosan viimeisiltä pisteiltä tyyliin "Jeesus kävi täällä, niin kävi myös Tyler Russell".

En tiedä oliko Russell se jenkkifutiksen pelaaja Missisipin Bulldogseista vai joku tämän kaima, mutta ainakin hän katsoo olevansa tämän seinän arvoinen mies.

Junilla on kiire mulla ei

"Joskus sitä osuu tielle sellaisia kuoppia ja kumpuja, että niiden varoittavaa sävyä ei voi tulkita väärin. Että nyt olisi parempi pysyä kotona ja unohtaa kaikki pihapiiriä kauemmas suuntaavat reissut. Tai ei ainakaan astua junaan.

Tällainen viikonloppu osui eteeni tovi sitten. Viikonloppu sinänsä meni hienosti, mutta kaikki siirtymiset kohteesta A, kohteeseen B, takkusivat pahan kerran. Perinteisen VR:n syyttelyn sijaan minä syytän itseäni."

Loput tästä tänään julkaistusta Keskisuomalaisen autokolumnistani löytyy osoitteesta:

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/junilla-on-kiire-mulla-ei/2239578

Don Giovannin viettelemä

Tuhansien tulkintojen Don Giovannin. Jyväskylän oopperan mainoksessa Giovanni lötköttelee ruusu suussa ja valkoisessa toogassa. Kuva alhaalla oikealla.

Vaikka pidän itseäni aika innokkaana kulttuurinautiskelijana, oopperan parissa olen aika noviisi. Käyntejä on jokunen, mutta usein olen tullut ajatelleeksi oopperaan menoa kohdassa, jossa lippuluukulla sanotaan jo ”No can do.” Näin kävi mm. Kansallisoopperan Oopperan kummituksen kanssa.

Ihan ensimmäinen ooppera kokemukseni on vuodelta kivi ja miekka. Olin seiskaluokkalainen ja matkalla Jaltalle kansainväliselle nuorten leirille. Leiriläisistä noin 80 prosenttia oli pioneereja ja me muut joka puolelta ympäri maailmaa. Itse olin matkassa Suomen partiolaisten edustajana. Osallistujia tällä Artekin ”pikkuleirillä” oli tuhansia. Alueeseen kuului 150 rakennusta, joista valtaosa oli kerrostalon kokoisia.

 

Lensimme Jaltalle Moskovasta, jossa vietimme pari päivää. Sanottakoon, että kyseinen Aeroflotin lento olisi ollut varmasti traumaattisempi, ellen olisi makustellut mielessäni vielä edellisillan vierailua Moskovan oopperassa. Muistan yhä hämmentävän tarkasti miltä nuo Sevillan parturin lavasteet näyttivät ja missä kohtaa teatteria istuin.
Kun musiikki alkoi, leukani loksahti auki, eikä olisi mennyt kiinni kai ollenkaan, ellei seuraavana yönä hotellihuoneessa käyty pienimuotoista taistelua torakoita vastaan olisi palauttanut minua todellisuuteen.

Tuorein ooppera-kokemukseni on alle vuorokauden ikäinen. Kävin eilen Jyväskylän oopperassa ihastelemassa Don Giovannia. Leuka ei mennyt ihan sijoiltaan, mutta jäi kuitenkin hymy-asentoon.

 

http://www.jyvaskylanooppera.fi/

 

Väliajalla joku arvosteli vessajonossa tunteenpalon keveyttä esityksessä. Itse olin kuitenkin ihan fiiliksissä. Erityisesti kroatialainen mezzosopraano Ena Pongrac teki vaikutuksen pikkuruisesta ruumiinrakenteestaan kumpuavalla mahtavalla äänellään. Nostan hattuni korkealle myös nimiroolia vetäneen Kevin Greenlaw:n ja Leporellon saappaisiin hypänneen Krzysztof Szumanskin takia.

Hauskaa oli myös se, kuinka klassiseen tarinaan oli ympätty iso ripaus nykypäivää ilman, että kokonaisuus kärsi tai muuttui noloksi. Esimerkiksi Enan ruumiinkieli oli kuin nuorisotalolta kopsattua, laulajat tepastelivat lavalla lenkkareissa ja Don Giovannin olkapäätä koristavaa tatuointia ei ollut maskeerattu piiloon.

 

Vielä kun olisin saanut alleni penkin, jossa pylly ei kolmen tunnin istunnolla puudu tunnottomaksi, olisi kaikki ollut kohdillaan.

Don Giovannin esityksiä on jäljellä enää yksi, mutta näytös on loppuun myyty. 



Oppera noviisina mietin sellaisia oopperan vakiasiakkaiden mielestä varmasti tyhmiä kysymyksiä kuin, miten laulajien äänet kantavat noin hyvin ilman mikkejä, silloinkin kun ääni lähtee suusta vain vähän kuiskausta kovempana.

 

 

 

Jälkeenjääneet ongelmatapaukset

Olen jättänyt puolen vuoden sisällä kaksi kertaa jälkeeni auton, joka ei syystä tai toisesta inahda pihasta. En siis puhu omasta autosta, vaan tuttavani simahtaneesta ajoneuvosta. Toisella kertaa auto oli niin syvässä kuopassa, ettei lähtenyt työntämällä tai kiskomalla. Toisella kertaa autoilija taas oli pakkasen armoilla. Lämmityksestä huolimatta diesel oli sitä mieltä, että tänään ei mennä minnekään...

Loput autokolumnistani löytyy keskisuomalaisen sivuilta osoitteesta:

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/jalkeenjaaneet-ongelmatapaukset/2229191
 

Ei tanssi susien kanssa, mutta uiskentelee delfiinien parissa

Delfiinien kanssa uiskentelustani tehtiin filmin pätkä, jota katsellessani mieleen tulee väkisinkin, että oliko tuo oikeasti totta. Uidessakin tuntui välillä siltä, että katson jotain television luontovideota.

Hämmennyin tänään reippaasi. Olen pressimatkalla Eilatissa, jossa jaksetaan korostaa meren tärkeyttä. Se tärkeys nousee esiin mm. liikenneympyröiden merellisinä aiheina, meren alaisena tarkkailupaikkana ja akvaarioina. Juuri Dubaissa käyneenä olo oli aluksi vähän sellainen, että kivoiltahan nuo teidän akvaariot näyttää, mutta on niitä muuallakin ja aika hiton paljon hienompia ja isompia. Sellaisia, joissa eläimillä on oikeasti paljon liikkumatila. Sitten lyötiin jauhot suuhun…

Minä ja pojat eli sukellusopas Andy ja
kuvaaja Gilad

Kokeilin pari vuotta sitten laitesukeltamista Egyptissä ja koska se yllätyksekseni oli aivan valtavan hauskaa, pitihän sitä tilaisuutta tarjottaessa kokeilla myös täällä Eilatissa. Se, että heti Dolphin reef –keskuksen rannassa viereen ui delfiini, joka pitkän yön jälkeen odotti malttamattomana leikkikavereita, muuttui suussani lukuisiksi ”Oh my god” –huudahduksiksi ja poisti mielestä kaikki "seen that, done that, been there" -ajatukset. Ja mainittakoon, että uintipaikka ei siis ollut mikään delfiineille suunnattu kidutuskammio Tampereen Särkänniemen tapaan, vaan ihan vaan tuo täällä rantoja nuoleva Eilatin lahti.

Sukeltelun jälkeen olin sellaisessa hurmoksen tilassa, että suussa eivät olisi pysyneet minkään sortin herneet. Eivät edes kikherneet. Arvelin parin metrin päässä sijaitsevan kylpyläosaston olevan paikka, jossa sulattelen kokemusta.

Merivesialtaan jälkeen minut kutsuttiin viereiseen altaaseen, jossa tehtiin vesikelluntahoitoa – eräänlaista hieronnan, shiatsun ja terapian sekoitusta. Altaassa odottava nainen asetti pääni alle kelluvan tyynyn, polvitaipeiden alle minua kannattelevan pötkylän ja alkoi hieroa ja heilutella minua lämpimässä altaassa. Välillä otteet olivat hyvinkin hieronnalliset, välillä lähinnä taivuttelevat ja heijaavat. Veden alla soi musiikki, jonka kuuli kun korvat menivät pinnan alle.


Dolphin reef:n rantaa

 Noin puolentunnin hoito päätyi tilanteeseen, jossa pienikokoinen nainen keinutteli minua - 182-senttistä naista - sylissä ja laski sitten varovasti jalkani maahan. Itkuhan siitä tuli. Ensin pieni ja sitten myöhemmin pukuhuoneessa vähän suurempi - sydämestä kumpuava hyvänolon tunne.

Niin, että tiedoksi vaan, että jos tiistain lennolta puuttuu yksi matkustaja, se johtuu siitä, että muutin tänne Eilattiin. Minulla on täällä viisi delfiinikaveria ja lämpimän turvallinen kohdunkaltainen paikka, jossa unohdan niin fyysisen olemukseni kuin koko ulkopuolisen maailmankin. 

 

Paikka jossa miettiä äskeistä uinti.

Meidän Israelin jengi paikallisella oppaalla vahvistettuna.