Kun suomalainen on huonolla tuulella, hän löytää valittamisen aihetta ihan kaikesta. En toki ole varma, että onko tämä nyt vain suomalaisuuteen kuuluva piirre, mutta siihen ainakin.
Matkustin viikko sitten junalla kohti pääkaupunkiseutua. Juna oli yllättäen edellä aikataulusta. Reitti oli kaiketi sujunut odotettua sutjakkaammin, tai junassa oli tehokkaampaa menovettä.
Matkan sujuvuuden takia juna joutui seisomaan asemilla aina astetta kauemmin.
Vieressäni istui huokaileva pariskunta. Takana oli ilmeisen pitkä matka, tai sitten maltti oli muutoin vain heikkoa luokkaa.
Tampere läheni selvästi ihan liian verkkaisesti. Joka asemalla piti noitua odottelua. Että pitääkö tässäkin seistä.
Mies oli tilanteesta kiihtyneempi. Arvatenkin. Tästä johtuen vaimo kiikutti hänelle kahvikupposia ikään kuin lohdutukseksi. Mietin, että olisikohan vihreä tee ollut kuitenkin järkevämpi valinta.
Loput tästä Keskisuomalaisessa julkaistusta kolumnistani löytyy osoitteesta:
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Parempi-my%C3%B6h%C3%A4%C3%A4n-kuin-en-milloinkaan/932058
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti