Vein pari viikkoa sitten silmäteräni Kuopioon. Tirautin kyyneleen ja luovutin Peugeottini avaimet autokauppiaan hellään huomaan. Sydän vähän raskaana, mutta innoissani palasin kotiin 2003 syntyneellä c-mallin Mersulla, joka oli muutettu pakettiautoksi.
Seuraavana päivänä ensimmäinen auton äimistelijä hiipparoi tontilleni vaiheessa, jossa olin vielä syömässä aamupalaa. Viimeinen tuli jo pimeän laskeuduttua. Välissä oli laskujeni mukaan kymmenen renkaan potkijaa.
Näin voi käydä vain tietynmerkkisten autojen kanssa. Ajaessani noin kolme kertaa kalliimman ja huomattavasti nuoremman Hyundaini pihaan, paikalle tuli vain naapurin pariskunta. Ja hekin ehkä vain kohteliaisuus syistä. Mutta siis: Mersu on aina Mersu, vaikka voissa paistaisi ja pinta kupruaisi ruostekukkasia.
Loput tästä Keskisuomalaisessa julkaistusta autokolumnistani löytyy osoitteesta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti