Olin reissussa Israelissa ja toimittajaryhmän muut jäsenet olivat jo palanneet kotimaihinsa. Paikallisopas järjesti viimeisen illan seurakseni paikallisen kuskimme Svikan, sillä hän ajatteli, että yksin on tylsää. Ikään kuin über-sosiaalisten päivien jälkeen olisi outoa arvostaa omaa rauhaa.
Vähän yli kuusikymppisen seuralaiseni puheli osin murahdellen, itäeurooppalaiselta kuulostavalla aksentilla ja varsin suppealla sanavarastolla. Mies oli kuitenkin isällisen avulias ja hymyilevä, joten ajattelin, että mukava saada ruokaseuraa.
Olimme sopineet treffit hotellin aulaan kuudeksi. Mies seisoi siellä odottamassa ja matkalla autolle hän totesi painokkaasti olevansa hyvin vihainen. Oikeastaan "hyvin, hyvin vihainen", vähän niin kuin Nasse-setä aikoinaan.
Kysyin miksi, johon hän vastasi toistamalla kysymykseni "Why" nousevalla intonaatiolla ja kohoavilla kulmakarvoilla höystettynä. Ikään kuin olisin kysynyt jotain todella tyhmää.
Kävi ilmi että vihaisen sijaan Svika olikin vain kovin nälkäinen (hungry – angry). Sellainenkin sana on kuulemma kehitetty kuin "hangry". Se tarkoittaa kovasta nälästä kumpuavaa kiukkuisuutta ja vihaa.
Loput tästä Keskisuomalaisessa julkaistusta kolumnistani voi lukea osoitteessa:
https://www.ksml.fi/teemat/matka/Kolumni-Piippailua-ja-kielikukkasia-kapeilla-kujilla/1126819
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti