Hipsit huoneeseen, jonka ikkkunat ovat huurussa. Päällä ovat merinopitkikset, -t-paita, -pitkähihainen, pari tuubihuivia, fleece sukat ja villasukat + pipo. Makuupussissa on kuumalla vedellä täytetty pullo, huomisen vaatteet ja elektroniikkaasuojassa kylmältä. Pussin comfort on -15C. Vedät pussin päälle vielä paksun viltin. Silkkilakanakin lämmittää vähän. Pikkuisen kuitenkin aluksi viluttaa. Uni tulee välittömästi - onhan kello jo melkein yhdeksän illalla.
Heräät kolmen maissa. On pimeää ja kylmää. Armoton vessahätä ja päänsärky. Kaivat otsalampun pussista, vessapaperia ja käsidesiä. Luikit reikävessaan, jonka lattia on jäässä. Kyykit siinä puoliunessa, pää jyskyttäen ja koitat olla liukastumatta.
Ennen makuupussiin sujahtamusta otat buanan ja hörppääy vettä. Toivot, ettei vedessä ole tällä kertaa kuolleita tai eläviä matoja.
Täällä lähes viidessä tonnissa kestää normaalia kauemmin ennen kuin burana vaikutus lyö läpi. Joskus kuuden maissa heräät uudestaan ja toistat saman shown vaikka olet ottanut vuoristolääkettä.
Aamulla survot makuupussin pussiinsa. Päässä jyskyttää ja piukkaan pakkaaminen on viedä tajun. Aamiainen ei maistu, mutta syöt väkisin. Huohotat hengästyneenä jokaisen suupalan kohdalla. Päänsärky alkaa kuitenkin väistyä. Minulla se häviää päivällä onneksi kokonaan. Ainakin melkein aina. Reppu selkään, vesipullot paikoilleen, lasit silmille ja menoksi ylämäkeen - aina ylämäkeen. Parhaimmillaan kolme tuntia putkeen. No, osuu väliin vähän tasaista ja loivaakin.
Kun pysähdyt tee-tuvalle tai lounaalle hymyilet kuin vajaamielinen jonottaessasi lautahäkkiä muistuttavaan vessaan, jonka löytää ihan jo pelkän hajunkin perusteella. On tämä vaan mahtavaa, ajattelet. Ja oikeasti on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti