Koomiset ja traagiset naisen osat

Naisen osa(t) -teoksessa tanssivat Teija Häyrynen, Kirsi Keisanen ja Elli Pulkkinen.

Viime viikkoni oli varsin kultuuripainotteinen. Sanoisinko jopa sillä kyllästettyl. Kävin viikolla katsastamassa Jyväskylän kaupunginteatterin uutukaisen eli Nummibodarit ja viikonlopun aikana kahdessa tanssiesityksessä.

Odotin virtuosimaiseksi kehuttua Rock the Ballet produktion Rasta Thomasin Romeo and Juliet –esitystä niin innoissani, että olin tuskin pysyä housuissani. Moinen intoilu tuottaa kuitenkin yleensä pettymyksen ja niin tälläkin kertaa. Näin vaikka baletti muihin lajeihin ja eri musiikkityyleihin yhdistelevä tanssi oli sulavaa ja usein varsin innostavaakin. Huomioni meni kuitenkin tanssin kannalta toissijaisiin asioihin kuten äänentoiston volyymitasoon joka sai melkein veren vuotamaan korvista ja valoihin jotka sokaisivat välillä katsojan täysin.

Ilmeisen herkkäkorvaisena – lue tärykalvonsa liian monta kertaa konserttien eturivissä tuhonneena – naurahdin esityksen alussa mieheni tokaisulle että ei tullut otettua korvatulppia mukaan. Että tuskin niitä nyt tanssiesityksessä tarvitsee. Ei naurattanut kauaa. Tampere-talon kokemuksen jälkeen painoin mieleni muistikirjaan ylös opetuksen, että tästä lähin otan korvatulpat keikkojen ja leffateatterin ohella mukaan myös kaikenlaisiin muihin kulttuuritapahtumiin.

Yksinomaan nämä ulkotanssilliset seikat eivät vieneen showlta loistetta. Tanssijoista valtaosa oli omimmillaan baletillisessa ilmaisussa, mutta nykytanssissa ja streetdance kuvioissa vähän väärissä kengissä. Balettihypyt salpasivat hengityksen, mutta muiden lajien kohdalla ei päästy tanssin kaipaamaan rosoisen syvään ilmaisuun. Hurmoksen sijaan, olin siis korkeintaan tyytyväinen.

 

Sunnuntaina kävin sitten Kuokkalan kartanon talliteatteri Juliuksessa katsomassa tanssiteosta nimeltä Naisen osa(t) ja olin huomattavasti enemmän intona. Naisen osia ja osaa käsittelevä teos tasapainoili hienosti vakavan ja humoristisen välimaastossa. Esimerkiksi sidotuin jaloin tanssinut Teija Häyrynen hymyilytti vaikka aihe typistetyistä jalkateristä on kaikkea muuta kuin koominen. Samoin esitys osasi tehdä hienosti tragikomediaa esimerkiksi siitä, kuinka naiset työllistävät kauneuskirurgiaa muokkaamalla loputtomasti ulkomuotoaan. Huvittavaahan se on, mutta samalla äärettömän surullista. Tuija Nikkilä osasi koreografiassaan ottaa nämä molemmat puolet hienosti huomioon. Häyrysen ohella esityksessä tanssivat Kirsi Keisanen ja Elli Pulkkinen.

 

Mitä tästä siis opimme. Joskus on parempi olla menemättä merta edemmäs kalaan. Yksi asia jäi kuitenkin kaivelemaan mieltäni myös Naisen os(t) –esityksen jälkeen. Tanssin jälkeen tilassa pidettiin nimittäin pieni keskustelutovi, jossa yleisö kertoi tanssin esiin nostamia ajatuksia ja esitti tanssijoille kysymyksiä. Minä olisin halunnut kysyä, miten ihmeessä se iso sombrero mahtui niin monen muun esineen ohella pienehköön puulaatikkoon. Pelkuri kun olen, en kehdannut. Kommentoin vain esiintyjien ja yleisön välistä intiimiä tilaa.  Sombrero jäänee siis ikuiseksi mysteeriksi. Vähän niin kuin sekin, että miten kontrolloida sitä pienen pientä rajaa, joka erottaa ok-esityksen aivan loistavasta.

 

Naisen osa(t) esitys vielä sunnuntaina 24.4. klo 14 Kuokkalan kartanon Talliteatteri Juliuksessa. Liput 20 €. Ennakkovaraus 044-3699700 tai tuija.nikkila@jyvaskylantanssiopisto.org.