Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Minun Hyundaini on Hunksi, mutta kultani, eli Peugeot-vanhukseni on muun muassa Pökötti, Pösö, Pesonen, Pekonen ja Peskonen.
Sanottakoon, että Jyväskylän Kaupunginteatterissa viime vuonna pyörinyt Viiru ja Pesonen –näytelmä oli valtava pettymys. Peugeotin sijaan lavalla pyöri vain joku pikkuisen höppänä ukkeli kissansa kanssa…
Loput tästä viime viikolla julkaistusta autokolumnistani, jota en musitanut blogiini aikaisemmin nostaa, löytyy Keskisuomalaisen sivuilta osoitteesta:
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/j-os-menet-pois-mita-minulle-jaa/2214088
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti