Annapurna: Ylös 5416 metrin korkeuteen

Yön pissatauolla tepasteltiin sateessa. Aamulla eli klo 02.45 sade oli onneksi loppunut. Yöllä piti syödä Buranaa kun päätä särki.

Pyörittelimme aamiaisella tovin puuroa lautasella ja kruunasimme aamun kotoa kuskatuilla kaakao ja cafe au lait pusseilla. Ja sitten ei muuta kuin mäkeen.

Edessä oli iloinen kuuden tunnin nousu, joista ensimmäiset pari taskulampun valossa. Mandalan opas Otto veti ihailtavan maltillista vauhtia ja noin 10 minuutin välein hörpättiin vettä. Ohi pyyhälsi pariskunta melkein juosten ja nainen läähätti puoli kuolleena aina lyhyen matkan jälkeen. Otto yritti vihjaista, että kannattaisi ehkä edetä maltillisemmin jos haluaa päästä perille. Ei mennyt jakeluun. 

Raija ja Johanna taittoivat nousumatkan hevosilla. Reitti oli kuitenkin niin jyrkkä ja osin kapea, että en olisi uskaltanut hevosen selässä keikkua. 

Noin kolmesataa korkeusmetriä ennen huippua alkoi päänsärky. Se sellainen vuoristo hedari joka repii takaraivoa. Askel alkoi heti painaa ja piti pikkuisen noituakin mielessä. Nousu kesti noin kuusi tuntia. 

Huipulla oli pieni teetupa jossa juotiin teet ja söin taas Buranaa. Hetkeksi auttoi, mutta kun valokuvauksen jälkeen lähdettiin jyrkkään alamäkeen kipu palasi. Reitti oli niin jyrkkä, että oli pakko kulkea varoen ja koko ajan jalkoja tuijotellen. Noin ehkä kolmen tunnin laskeutumisen jälkeen jalat oli pökkelöä, pää sykkivä ja energiat nollissa. Silti vaan pisteltiin eteenpäin eikä kaaduttu kertaakaan. 

Jossain puolivälissä laskua odotti joku turistipariskunta oppaineen helikopterievakuointia. Mies oli satuttanut jalkansa.

Ja niin sitä vaan sitten päästiin lopulta lounaalle, jossa ruoka ei tosin maistunut, mutta päänsärkylääkkeet alkoivat vaikuttaa ja olo parani. Lopuksi vielä kevyt tunnin tepastelu Muktinathin kaupunkiin ja hotelliin nimeltä Bob Marley. 

Jussille korkeus ei aiheuttanut sen suurempia oireita. Askel oli toki raskas niin kuin kaikilla, muttei mitään kovia päänsärkyjä tai muuta. Toiset on luotu korkealle, toiset ei. 

Nyt istun likaisena ja uupuneena Bob Marleyn terassilla ja juon olutta. Hallelujaa sanon minä. Huomenna lähdetään pompputielle jeepin kyydissä enkä kävele koko päivänä ehkä kovinkaan montaa askelta. 

Nousua päivälle tuli noin  900 korkeusmetriä ja laskua 1600 metriä. Kilometrejä käveltiin 15. Tuntinopeus 1.5 kilometriä tunnissa eli huimaa. Aikaa meni noin 12 tuntia. Uupumus oli maksimi. Hieno päivä siis.


Kaiken kaikkiaan olemme kulkeneet seitsemänä vaelluspäivänä noin 115 kilometrin matkan.

Yömajassa havaitsin isovarpaan kynnen joutuneen koville alamäessä. Mustunut kynsi lähtee jossain vaiheessa omille teilleen ja muistuttaa sitten tavallaan reissusta.

Olen reissussa matkatoimisto Mandala-travelin kanssa.