Olemme siirtyneet Kathmandusta Chamjeen 1454 metrin korkeuteen. Päivä on ollut melkoinen. Ensin bussissa ja sitten jeepillä. Kuulostaa leppoisalta, mutta oli ihan jotain muuta.
Koska aikainen lintu nappaa parhaat madot, meidän ryhmä istui Kathmandun Traditional Comfort -hotellin aamupalalla 5.45. Tästä ei tosin ollut kauheasti hyötyä, sillä seisoimme sitten tunnin rakennustyömaa-kaaoksessa ennen kuin pääsimme livahtamaan kaupungista kohti vuoria. Toisaalta ehkä myöhemmällä herätyksellä olisimme seisseet kaksi tuntia.
Bussimatka oli osin pomppuinen, mutta osa onnistui kuitenkin vetämään pikkutorkkuja. Tauoilla vastaan pelmahti kostean kuuma ilma, joka hikoilutti olotilan hetkessä varsin hikiseksi.
Kun tie kävi liian hurjaksi bussille, hyppäsimme Jeeppiin. Reissu piti ennakoidusti katkaista siihen, että maanvyörymä esti ajon. Paikalla oli armeijan miehiä räjäyttämässä tielle valunutta maata pois, joten jouduimme odottamaan. Kuului iso "pum" ja kieleke tipahti tonttiin. Innokkaammat riensivät jo eteenpäin, mutta meidän oppaat toppuutteli, että katsotaan nyt jos sieltä tulee vielä lisää maata. Ja sitten tielle vieri pienen omakotitalon verran maata. Ngima veti sellaisen elokuvamaisen "run" huudon ja käski meitä siirtymään reippaasti syrjään.
Näinpä sitten päätettiin tehdä pikku ekskursio metsän puoleen eli ohittaa paikka kiertoteitse. Ämpärillinen hikeä myöhemmin, joukkio oli ohittanut paikan ja istahti sortuman toisella puolella oleviin autoihin.
Jeeppi-ajelusta sanottakoon, että viime vuoden Luklan lehto jäi sille toiseksi. Olo oli vähintäänkin sheikattu ja pari kertaa oli niin hurjia rotkon reunoja, että piti puristaa silmät kiinni ja toivoa parasta. Ilman selkäkipuihin tarkoitettua jämäkkää tukiliiviä, en olisi ehkä päässyt perille asti, mutta nyt matka meni hurjasti, mutta hauskasti. Perille saavuimme illan jo laskettua. Pimeässä tie oli vähintään yhtä hauska.
Everest-trekillä kuuluin ylvääseen suihkuttomaan joukkoon, mutta tänään olin eka veden alla. Tämä ilmasto on sillä tapaa hikinen, ettei auttanut muu kuin peseytyä.
Mutta siis onnellisesti perillä nyt ja odotellaan ruokaa. Huomenna päästään jaloille.
Saattaa muuten olla, että ihan joka päivä ei jaksa kirjoittaa. Mutta teen näitä kirjoitusvirheellisiä tekstejäninsina kun jaksan.
Jussin kommentti päivästä: Suomessa on paljon kalliita maastoautoja, joilla ei koskaan ajeta maastossa. Nepalissa ajetaan...
Olen reissussa matkatoimisto Mandala-travelin kanssa. www.mandalafravel.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti