Kimmo Pohjonen ja Eric Echampard + jumalaiset naiset

Tummissa tunnelmissa Jyväskylän Lutakossa.

Kävin eilen Jyväskylän Lutakossa seuraamassa Kimmo Pohjosen ja Eric Echampardin konserttia – eräänlaista harmonikan ja rumpujen improvisaatioon pohjautuvaa vuoropuhelua.

Pohjosen soitto tuntui ihan siltä, kuin harmonikka soittaisikin miestä. Pohjosen käsissä oli iänikuisiin ”Metsä kukkiin” kyllästynyt soitin, joka oli vihdoin löytänyt äänensä. Mies ikään kuin roikkui mukana soittimen vietävissä.

Tunnelma oli jotenkin saatanallinen Pohjosen möristessä soiton lomaan ääniä joissa vuoroin valiteltiin, uhiteltiin ja ilmaistiin syvää luomisvoimaa.

Ranskalaisen Eric Echampardin kohdalla tilanne oli miltei vastakkainen. Rummut kuulostivat onnellisilta saatuaan ääreensä vihdoin soittajan, joka pelkän kalvojen paukuttelun sijaan myös silitteli, koputteli, napsutteli ja ikään kuin paijasi niistä ääniä esiin.

Artistiduon maalaillessa maisemia olin välillä junankiskoilla, toisinaan synkässä metsässä ja ajoittain pylly puutuneena ihan siinä Lutakon penkilläkin. Äänimaisema oli siinä määrin tumma, että mukana oli koko ajan jotain vähän vaarallista – nurkissa väijyvää uhkaa ja paholaisen läsnäoloa. Tähän Lutakon tummat puitteet ja lavan viereisiin pylväisiin maalatut helvetin lieskat sopivat kuin nyrkki silmään.

 

Jäin kuitenkin miettimään sitä, että miksi tummat, matalat äänet mielletään aina sen sarvipään äänialaksi ja korkeiden heleiden äänien taas ajatellaan viittaavan pyhiin ja puhtaisiin asioihin, jopa itse jumalaan. Sitten tajusin, että hei, tähänhän on ihan selvä syy: me naisethan olemme pääsääntöisesti miehiä korkeaäänisempi ja samalla myös varsin jumalaisia olentoja. (Asiaa ei sovi kiistäminen.) Joten mitä tätä enää pohtimaan. Meistähän tämä mielleyhtymä tietenkin johtuu….
Törmäsin tosin asiaa googletellessani sellaiseenkin väitteeseen, että korkealla äänellä on tapana ärsyttää siinä missä matala ääni vakuuttaa. Väittämä lienee miesten keksimä...

Pohjosen ja Echampardin äänet tosin olivat kieltämättä varsin vakuuttavia. Ripaus lisää melodisuutta ja pituudesta pikkuisen pois, niin konsertti olisi ollut vielä astetta komeampi. Seuraava keikka tosin saattaa olla juuri toivomani kaltainen, jokainen Jyväskylästä alkaneen konserttikiertueen keikka kun näet on improvisaationsa ansiosta erilainen.

Kimmo Pohjonen ja Eric Echampard duon keikat: ke 28.1. Joensuu, Kerubi, to 29.1. Tampere, Klubi, pe 30.1. Hämeenlinna, Suistoklubi, la 31.1. Seinäjoki, Rytmikorjaamo, su 1.2. Raahe, Raahesali, ti 3.2. Pietarsaari, Schaumansali ja ke 4.2. Espoo, Sellosali.