Folklandia ja punkkaritytön ihana tanssi

Kirjoitin ihan ensimmäisen bloggaukseni kansantanssi ja –musiikki risteily Folklandialta keväällä 2013. Osallistuin silloin ensimmäistä kertaa kyseiselle risteilylle ja olin melko innoissani kanssamatkustajien vilpittömästä rakkaudesta lajiin. Tuntui myös hienolta huomata olevansa ihan väärässä stereotypioidensa kanssa. Keskiverto folklandialainen ei ole 70-vuotias kurtun venyttäjä mies, vaikka heitäkin toki löytyy, vaan muutoinkin kulttuurinkuluttajien kärkikastiin kuuluva 30–40 -vuotias nainen. Laivalta löytyy myös reippaasti saman ikäluokan miehiä ja näiden ohella silmiinpistävän suuri määrä alle 20-vuotiaita soittajia ja tanssijoita.

 

Värttinän voi todellakin sano villinneen yleisönsä.

Vuoden tauon jälkeen palasin viime viikonloppuna Folklandialle. Laiva oli eri kuin viime kerralla ja reittikin suuntasi Tukholman sijaan Tallinnaan. Meininki oli kuitenkin ihan sama. 23 tuntia kestävällä risteilyllä oli ohjelmaa 74 tunnin verran. Ja ikään kuin se ei vielä olisi riittänyt, käytäviltä ja hyteistä raikasi paikanpäällä perustettujen kooonpanojen musisointia.

Banjopunkkia soittanut Slack bird oli yksi Folklandian suosikkivedoistani.

Kun Folklandialla artisti sanoo ”saa laulaa mukana”, kaikki yhtyvät lauluun. Kun kitaristi kehottaa tanssimaan, kaikki ryntäävät lavan edustalle. Yksi instrumenttiaan virittävä muusikko joutui jopa sanomaan yleisölleen, että ”Hei älkää aloittako ennen kuin olen valmis”.

Virallista ohjelmaa Folklandialla olisi riittänyt melkein neljään asti, mutta en jaksanut sinnitellä kuin kahteen. Tällöinkin jouduin tosin vähän käskyttämään itseni hyttiin. Olisi tehnyt mieli kuunnella vielä tovi Kikka Siljan loistavia versioita mm. sen toisen Kikan biiseistä, mutta takaraivossa pyöri muistutus aamuisista haastatteluista.

Tyttö tanssii...

Folklandia päättyi lauantaina Värttinän rytmeihin. Kun katselin laihaa punkkarityttöä, joka tanssi hikipäässä yhtyeen tahdissa, oli pakko hymyillä. Kengät olivat lentäneet jaloista ja tukka sojotti kristallikruunua. tytön liikkeissä ja aurinkoisessa ilmeessä oli jotain syvän kaunista ja taianomaista – mietin, että sitä kai se kansanmusiikkikin on parhaimmillaan.

Lopuksi vielä risteilyllä vuoden Wäinöksi valitun Kari Bergholmin hieno kommentti:

”Ihminen ei lopeta tanssimista tullessaan vanhaksi vaan tulee vanhaksi lopetettuaan tanssimisen”.

Amen, sanon minä.