Listasin muutaman mieltäni askarruttaneen tai kysymyksen tai ”elämänviisauden”, joista valtaosaa pidän kiveen hakattuina totuuksina:
”Miksi
luotettava ja edullinen ei koskaan mene yksiin makean ja jännittävän kanssa?
Kaikki ne autot, joiden eteen voi laittaa määreen järki-, tuntuvat tylsyyden
ruumiillistumilta”.
”Hymy toimii
miellyttävänä pelinavauksena kaikissa muissa tilanteissa paitsi myytäessä
koneita. Näissä tilanteissa hymy ei viesti ostajalle leppoisasta tunnelmasta
vaan vain ja ainoastaan siitä, että nyt tässä valmistaudutaan vetämään sinua
pikkuisen höplästä”.
”Miehet
eivät kuori ihoa muuta kuin kaatumalla asfalttiin”.
”Miksi ostotilanteessa
auton vaihtorenkaat näyttävät ihan OK-kuntoisilta, mutta paljastuvat
kotipihassa aina loppuun ajetuiksi”.
”Joskus
tietokoneen ruutuun pläjähtää teksti ”valmistellaan päivityksiä”. Mielestäni
tämä teksti olisi vähintäänkin viisasta korvata tekstillä: ”Malta mielesi. Älä
heitä konetta seinään, sillä se saattaa vastoin kaikkia oletuksiasi sittenkin
vielä toimia!”.
”Jos autosi
on äitisi mielestä ”makea” – riippumatta omasta tai äitisi iästä – on sinun
syytä tehdä asialle jotain. Jos auton ostohetkestä on alle kaksi viikkoa, peru
kaupat. Jos taas isäsi sanoo saman kommentin, olet todennäköisesti oikeilla
jäljillä”.
”Silloin
menee kovaa kun menee kuin yhdeksän voltin jänis 11 voltin akulla”.
”Jos näet
auton, joka on mielestäsi ”aivan ihana”, joku kertoo aina sinulle liudan
asioita, jotka takaavat sen olevan ihana vain ja ainoastaan ulkonäöltään”.
”Miksi
automyyjät eivät opettele ketterää tapaa vaihtaa puheenaihetta. Luuleeko automyyjä
minua hölmöksi vastatessaan ”miten hyvin tämän mallin koneet kestävät” -kysymykseeni
ympäripyöreästi tyyliin ”jaa, vaikea sanoa …”. Minä tiedän yhtä hyvin kuin hänkin,
että jos fakta olisi positiivinen, sitä ei piilotella epämääräisillä muminoilla”.
”Vaikka
suomalaiselle on ominaista vähätellä kaikkea omistamaansa, hän seisoo kuitenkin
yllättävän vakaasti ja uskollisesti automerkkinsä takana. Että ”Volvo on auto
minun makuuni” tai ”Minä olen Mersu-miehiä”. Näin vaikka se oma auto puheissa
on kuitenkin ”Nyt vaan tämmöinen. Vanha ja huonokin”.
Ja loppuun yksi
ajatus:
Koska auton
valinta on usein hirveän hankala operaatio, olisi mahtavaa, jos sitä voitaisiin
helpottaa värikoodilla. Samoin kuin Kawasakit ovat aina vihreitä, KTM:t
oransseja ja Ferrarin tunnusomaisin väri punainen, voisi muutkin merkit totella
värikoodia. Oi, miten helppoa olisi kun tietäisi haluavansa mustan auton ja
sitten selaisi vain tietynmerkkisten autojen luetteloa eikä tuota kaiken
maailman merkkien loputonta suota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti