VR:n
kuulutus: ”Hyvät matkustajat, kokeilemme lähtöä hetken kuluttua”, sisältää
sellaisen määrän pessimismiä, että matkustaja minussa vetää jo takkia päälle.
Siinä on niin paljon epävarmuutta, että en hetkeäkään usko junan nytkähtävän
minnekään – Muualle kuin varikolle siis.
”Nyt meni ainakin ykkönen päälle”, vaunussa istuva vanhempi herrasmies arvelee kumppanilleen. Jään odottamaan ”kakkonen silmään” –kommenttia, ja koska sitä ei tule, olen taas laittamassa takkia päälle.
Jokainen vauhdin hidastus enteilee minusta totaalista pysähtymistä.
Huomaan vaunun muiden matkustajien unohtaneen jo lähtövaikeudet ja keskittyneen johonkin ihan muuhun. Mietin miksi minä olen tällainen pessimisti. Miksi uskon aina pahimpaan kun kyse on ajoneuvoista.
Loput tästä Keskisuomalaisen kolumnistani osoitteesta:
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Happea-kone%C3%B6ljyn-katkuiseen-tunnelmaan/846838
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti