Hopeahapsien kanssa Islannissa

Smaragdinen lampi kuumaa vettä geysirien äärellä.

Tein viime viikolla elämäni toisen Islannin-matkan. Ensimmäinen oli parin päivän pituinen Icelandairin tarjoaman työmatka kevättalvella ja tämä toinen tuoreempi, viiden päivän pituinen, äitini 75:ttä ikävuotta juhlistava Pohjanmaan matkatoimiston reissu. Reissut olivat arvatenkin kovin erilaisia – ”kuin yö ja päivä” –vertaus ei sisällä tarpeeksi etäisiä ääripäitä.

Ihana Blue lagoon

Ensimmäinen oli USA:n hektisessä aikataulussa, liikunnallisessa ohjelmassa, jäätävän kylmässä kelissä ja jet laagissa rähjääntyneen toimittajapoppoon äärimmäinen relaxointi jylhissä maisemissa, kuumien lähteiden syleilyssä ja Fakaselin-hevosteatterin äärellä. Se sisälsi ennen kaikkea aikaa olla ja palautua. Matkasta jäi levollinen olo, mutta iso polte takaisin maahan.

Tämä toinen oli eläkeläismatka, joka oli buukattu täyteen ohjelmaa, mutta melko minimaalisen määrä liikkumista. Bussi lähti aamulla hotellilta ja vei meitä muun muassa geysiriltä Keridin graaterijärvelle, Thingvellirin mannerlaattojen repeämäkohdasta Hveragerdin kasvihuoneille, pulppuavalta mutalammikolta Gullfossin vesiputouksella ja edelleen Blue lagoonin altaille. Päivät venyivät ohjelmaltaan pitkiksi, mutta toisaalta kaikki nähty oli näkemisen arvoista ja enemmänkin.



Gullfossin vesiputouksella

3 tipua, joista keskimmäinen
 sukupuuttoon kuollut.

Ryhmän muut 32 matkaajat olivat iältään noin 20–40 vuotta itseäni iäkkäämpiä, mutta päältään partaveitsen teräviä. Kyse oli pääosin Salonseudulta kootusta ryhmästä, joka on seilannut yhdessä maailman mantuja jo useamman kerran. Viime vuonna he olivat Italiassa ja sitä aikaisemmin kohteita ovat olleet mm. Istanbul ja Lontoo. Ryhmän koostumus vaihtelee, mutta vetäjä, Leena Jokinen pysyy samana.

pulppuavia mutakenttiä

Harmaapäisistä matkaajista on epäilemättä mukavaa, kun matkassa on joku, joka hoitaa kielisolmut ja laskee, että kaikki ovat koolla ja kunnossa. Ruokaa riittää, seura on sopivan leppoisaa, eikä matkaajan tarvitse miettiä missä mikäkin kohde sijaitsee ja miten sinne pääsee. Suomenkieltä taitava paikallisopas kertoo maasta, sen kulttuurista, ruoka- ja juomatavoista ja ties mistä.

ihania islanninhevosia

Reissun ehkä ihaninta antia, komean Islannin ohella, oli matkaseuralaisteni elämänasenne. Se, että uusi ja erilainen ei tarkoittanut huonoa, vaan mielenkiintoista. Bussiin ei mahtunut yhtään valittajaa ja voivottelijaa.

Moni kertoi aiemmista reissuistaan. Yksi oli tehnyt pitkän säästämisen jälkeen maailmanympärysmatkan ja toinen tullut juuri Kreikasta. Yksi tarinoi maailmalla ateriaksi syömästään marsusta ja toinen Etelä-Afrikan kokemuksistaan. Matkailu taitaa siis avartaa maailmankatsomuksen ohella myös elämänasennetta.

geysir-purkauksia

Ollappa +80-vuotiaana yhtä pirteä, terävä ja avoin kuin yksikin reissuun osallistunut matkaaja, jota siteeratakseni: ”Parempi katsoa maailmaa nyt oikein tarkkaan, sillä voi olla, ettei kymmenen vuoden päästä enää kykene”.




Euroopan suurin vesiputos



Muun muassa jylhän upeat maisemat Atlantin rannalla synnyttävät Islanti-kuumeen, joka ei helpolla sammu.



Karujen laavakenttien tuijotteluun voi unohtua pitkäksi aikaa.

Punertavatakkinen opas kertoo mistä on kyse ja vääntää vitsiä paikallisväestön tavoista.

Islannin sää vaihtelee hetkestä toiseen. Jos äsken paistoi aurinko, kohta voi olla jo päällä jo rankkasade ja armoton tuuli.